Alussa oli koti, sohva ja Jenny

Tämä oli alkutilanteeni lyhyesti ja ytimekkäästi. Positiviista on, että en voi muuttua kuin aktiivisempaan suuntaan. Vaunulenkkejä olin kyllä tehnyt, mutta hinkutin siellä mukavuusalueellani, hikoilematta ja hengästymättä. Kotona tuntui, että sohva oli liimattu persukseeni kiinni ja siitä nouseminen oli ihan superhypermega raskasta. Ruokarytmini oli säännöllinen, mutta annoskoot aivan liian isoja kulutukseen nähden ja herkkupäivä oli jokapäivä. Iltaisin katsoin myöhään telsua ja uni oli laadultaan huonoa. Vaikka olisi nukkunut yli 8h, niin silti väsytti ja energiat oli vähissä.

Jotain piti siis tehdä.

Yritin aloitella tätä muutosta jo marraskuun lopulla, mutta motivaationi ei ollut ihan kohdillaan. Painoni laski 111,6 kilosta 106 kiloon, mutta se oli taas seurausta aivan liian ehdottomasta dieetistä ja minulle sopimattomasta liikunnasta. Joulu kun koitti, niin paino oli taas kivunnut sinne 112 kilon nurkille. Onneksi viisastuin tästä vahingosta ja aloin ajatella asioita järjellä.

Miten pääsin alkuun?

Aivan ensimmäisenä tein virhekartoituksen, eli listasin kaikkia aikaisemmin tekemiäni toimia ja löysin sieltä toistuvia kaavoja, jotka koin virheiksi. Nyt minulla oli lista asioista joita ei pidä tehdä.

Tän listan pohjalta oli helppo lähteä miettimään syömisiä, treenejä ja muita jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Aloin syödä lautasmallin mukaan ja jätin yhden herkkupäivän viikkoon. Lisäsin liikuntaa niin, että tein kotona jumppia ja pidensin vaunulenkkejä. Näiden seurauksena uni parani, kun kroppa sai tekemistä enkä napostellut iltaisin. Jihuu! Tämä kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä aluksi ollut, eikä ole vieläkään. Jostain oli kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja tehtävä erilaisia valintoja. Tämä on yksi iso asia, missä olen aikaisemmin tehnyt virheen. Olen halunnut liian paljon liian nopeasti. Sillätavalla vain kuluttaa itseään ja saattaa aiheuttaa itselleen pahempaa haittaa.

Mitäs nyt?

Nyt olen saanut asiat hyvään alkuun. Energiani on hyvä ja pystyn antamaan muillekin sitä hyvää energiaa. Aiemmin olin lähinnä energiasyöppö, mikä on kamala-ajatus, koska sellaiset ihmiset on todella raskaita. Vaaka näyttää pienempiä lukemia, syömiseen on muodotunut hyvä malli, herkkuja unohtamatta. Liikuntaan on syttynyt kipinä ja olen löytänyt uusia lajeja kokeiluun. Tämän hetken suurin hankaluus on riittävä lepo ja kehonhuolto, koska haluaisi vaan treenata ja liikkua, mutta liika on liikaa. Sellaista ei jaksa loputtomiin, joten pakko välillä pysähtyä ja viettää hetkiä vanhan ystävän sohvan seurassa ?