Tämä oli alkutilanteeni lyhyesti ja ytimekkäästi. Positiviista on, että en voi muuttua kuin aktiivisempaan suuntaan. Vaunulenkkejä olin kyllä tehnyt, mutta hinkutin siellä mukavuusalueellani, hikoilematta ja hengästymättä. Kotona tuntui, että sohva oli liimattu persukseeni kiinni ja siitä nouseminen oli ihan superhypermega raskasta. Ruokarytmini oli säännöllinen, mutta annoskoot aivan liian isoja kulutukseen nähden ja herkkupäivä oli jokapäivä. Iltaisin katsoin myöhään telsua ja uni oli laadultaan huonoa. Vaikka olisi nukkunut yli 8h, niin silti väsytti ja energiat oli vähissä.

Jotain piti siis tehdä.

Yritin aloitella tätä muutosta jo marraskuun lopulla, mutta motivaationi ei ollut ihan kohdillaan. Painoni laski 111,6 kilosta 106 kiloon, mutta se oli taas seurausta aivan liian ehdottomasta dieetistä ja minulle sopimattomasta liikunnasta. Joulu kun koitti, niin paino oli taas kivunnut sinne 112 kilon nurkille. Onneksi viisastuin tästä vahingosta ja aloin ajatella asioita järjellä.

Miten pääsin alkuun?

Aivan ensimmäisenä tein virhekartoituksen, eli listasin kaikkia aikaisemmin tekemiäni toimia ja löysin sieltä toistuvia kaavoja, jotka koin virheiksi. Nyt minulla oli lista asioista joita ei pidä tehdä.

Tän listan pohjalta oli helppo lähteä miettimään syömisiä, treenejä ja muita jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Aloin syödä lautasmallin mukaan ja jätin yhden herkkupäivän viikkoon. Lisäsin liikuntaa niin, että tein kotona jumppia ja pidensin vaunulenkkejä. Näiden seurauksena uni parani, kun kroppa sai tekemistä enkä napostellut iltaisin. Jihuu! Tämä kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä aluksi ollut, eikä ole vieläkään. Jostain oli kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja tehtävä erilaisia valintoja. Tämä on yksi iso asia, missä olen aikaisemmin tehnyt virheen. Olen halunnut liian paljon liian nopeasti. Sillätavalla vain kuluttaa itseään ja saattaa aiheuttaa itselleen pahempaa haittaa.

Mitäs nyt?

Nyt olen saanut asiat hyvään alkuun. Energiani on hyvä ja pystyn antamaan muillekin sitä hyvää energiaa. Aiemmin olin lähinnä energiasyöppö, mikä on kamala-ajatus, koska sellaiset ihmiset on todella raskaita. Vaaka näyttää pienempiä lukemia, syömiseen on muodotunut hyvä malli, herkkuja unohtamatta. Liikuntaan on syttynyt kipinä ja olen löytänyt uusia lajeja kokeiluun. Tämän hetken suurin hankaluus on riittävä lepo ja kehonhuolto, koska haluaisi vaan treenata ja liikkua, mutta liika on liikaa. Sellaista ei jaksa loputtomiin, joten pakko välillä pysähtyä ja viettää hetkiä vanhan ystävän sohvan seurassa ?

Ai miten niin taas? No minähän olen laihduttanut aikaisemmin jo 50kiloa. Painoin siis enimmilläni 130kiloa ja alimmillaan se on ollut 80kilon tuntumassa. Nyt on siis tullut reilut 20kiloa lisää noin 4vuodessa.

En siis ensimmäisellä kerralla laihduttamalla saavuttanut kokonaisvailtaista hyvinvointia ja tehnyt pysyvää elämäntapamuutosta. Syitä ei tarvitse arvailla, koska ne on tiedossa ja tulee tässä:

-tavoitteeni ei ollut hyvinvointi, vaan laihdutus

-kun saavutin halutun painon ja näytin tarpeeksi hyvältä peilissä, alkoivat kilot tulla takaisin

-laiskistuin, enkä enää löytänyt iloa liikunnasta

-sipsit maistuivat liian hyvälle

-söin enemmän kun kulutin

Isoin virheeni oli juurikin tuo ulkonäkökeskeinen ajattelu. Hyvinvointi ei ole sidoksissa vaakaan, peiliin, vaatekokoon tai ulkonäköön. En usko, että pysyviä tuloksia voi saada aikaiseksi, jos ajattelen vain pinnallisesti. Heti kun olen tavoitteessani, niin tekeminen loppuu siihen ja vanhat tavat tulee takaisin.

Olin liian ehdoton myös liikkumisessa ja syömisessä. Kaikki oli kiellettyä ja pizza oli kirosana. Kuivaa riisiä ja kuivaa kanaa lisukkeena vähän kuivaa parskakaalia. Sitten vähän salille treenaileen 5xviikossa ilman minkäänlaisia ohjelmia , mutta kun salilla piti käydä… Mun touhuissa ei ollut siis mitään järkeä. Kilot kyllä karisivat ja peilikuvani näytti hyvältä, mutta pääni sisällä olin aivan rikkipoikkipuhkiloppu. Joten kun saavutin sen oman tavoitteeni, mikä oli siis näyttää hyvältä, motivaationi terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen katosi kuin pieru saharaan.

Mitä aion nyt tehdä eritavalla?

No minähän en aio laihduttaa. Aion saavuttaa energisemmän olotilan, jossa jaksan toimia parhaiten. Aion löytää liikuntamuotoja, jotka saavat mulle hyvän olon aikaiseksi, eikä tunnu pakkopullalta. Aion syödä kaikkea mikä saa mut voimaan hyvin. Aion tarkastella omia käytösmallejani tarkasti ja karsia sieltä niitä haitallisia pois. Aion muuttaa toimintatapojani, asennettani ja ajatuksiani. Aion siis tehdä perusteellisen remontin elämäntavoilleni. Paino kyllä varmasti tippuu ja ulkonäkönikin saattaa tässä rytäkässä muuttua itseäni miellyttävään suuntaan, mutta ne on vaan mukavia sivutuotoksia kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

Tärkeintä ehkä mitä tässä pitää muistaa on maltti. En ole muuttunut tälläiseksi yhdessä yössä, joten tuloksiakaan ei voi siinä ajassa odottaa. Haluan myös, että tämä on viimeinen elämäntapamuutokseni ikinä, joten nyt aion mennä järki ja hyvinvointi edellä tässä hommassa. Näin mä uskon, että tästä hommasta tulee hyvä ?