Hae
Wellness by Jenny

Eikö tässä ole jotain outoa?

Kuinka moni on raivokkaasti hankkiutumassa eroon joulukiloista? Olette lukeneet kaikki lehtien artikkelit kuinka ne viheliäiset piparit, tortut ja laatikot saisi vyötäröltä pois. Olette myös kokeillut ainakin kolmea erilaista kinkunsulatusjumppaa, koska ne on ihan varmasti tehokkaita ja sulattaa senkin kinkun joka vielä karsinassaan odottaa pääsyä joulupöytään.

Tammikuuksi on ostettu salikortti, aloitettu pussikeittodieetti, ollaan tipattomalla ja karkkilakkokin alkoi. Laskette päiviä ensi viikon sunnuntaihin kun tammikuu on ohi ja helmikussaa saakin sitten taas iloitella oikein huolella. Salikorttiin ei ladata enää lisää, kreisibailataan joka vklp ja heti 1.2. mennään ostamaan ainakin 500g karkkipussi ja syödään työpaikalla perjantaipullatkin jo maanantaina.

Helmikuu ja Maaliskuu menee täysin vailla huolta ja murhetta huomisesta. Elämä on täynnä nautintoja ja miksi niistä pitäisi luopua, kun jo tammikuun oli kaikki kiva kielletty. Huhtikuussa alkaa se oma iloittelu hieman jo ahdistaa. Olo saattaa tuntua vetämättömältä, ei ole energiaa liikkua, yöt nukkuu huonosti ja viikonloppuisinkaan ei ehdi palautua kun silloin pitää nollata joko kreisibailaamalla tai vetämällä herkkuöverit.

Toukokuun koittaessa aloitetaan taas rypistyksen nimeltä kesäkuntoon tai rantakuntoon. Paastotaan, dieetataan, ladataan taas se salikortti ja totaalikieltäydytään kaikista herkuista. Iltapäivälehdistä luetaan taas kaikki vinkit joilla pääsee siihen kuuluisaan kesäkuntoon ja niitä vinkkejä on sitten paljon.

Kun toukokuu on kärsitty ja kesäkuu koittaa, kirmataan onnessa terassille bisselle aina töiden jälkeen tai jos on lomaa, niin siirretään osoite väliaikaisesti siihen kaupungin parhaaseen menomestaan. Voi myös olla että suunnataan mökeille jossa sitten eletään makkaran ja alkoholin voimalla koko kesä. Juhannus on vähintään kolmen päivän viina ja herkkuralli. Sitten tulee heinäkuu ja festarit. Silloin mennään taas eikä meinata. Muistinko jo mainita, että se salikortti ei todellakaan ole ollut voimassa kesällä ja ainut liikuntasuorite on ollut kun pyöräilee terdelle. Kaljaa, makkaraa, sidukkaa, jätskiä, sipsua, keksua, pullaa, kebsua, pizzaa… kaikkee menee ja paljon.

Sitten tulee elokuu. Elokuussa peilistä katsoo väsynyt, harmaa, pöhöttynyt naama, jonka on pakko päästä kesäkiloista eroon. No eikun ostamaan valmennusta ja aloitetaan taas se herkkulakko. Juostaan salille lataamaan salikortille lisää aikaa. Ilmoittaudutaan kamsalaisopiston tanssi-jooga-kurssille ja meditoidutaan. Luetaan kaikki jutut ainakin kolmesti, missä annetaan vinkkejä siihen kuinka kesäkilot karistetaan.

Syyskuussa taas tämän kaiken voi unohtaa ja eletään se syksy ihan rauhaksiin. Salillakaan ei voi enää käydä kun ulkona on pimeää ja märkää. Lenkkeily on jäänyt samasta syystä. Kotona herkutellaan kynttilän valossa sohvalla peiton alla. Pikkujoulukausi alkaa lokakuussa ja sillon peto on irti. Ilmasen viinan bileitä on monet ja kaikki on niin nastaa. Kunnes tulee marraskuun puoliväli.

Silloin herätään siihen, että joulu on aivan kohta ja silloin pitää syödä hirveästi kaikkea. On siis aivan pakko syödä ja paljon. Tätä varten marraskuun lopussa ruvetaan dieetille. Käydään jumpassa, pumpissa ja ladataan se salikortti, koska se oli taas tyhjä. Kokeillaan detoxia, paastoa ja nutrausta. Ja kaikki tämä vain siksi koska joulukuu kolkuttaa ovelle ja pakko syödä.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä paistetaan jo se eka kinkku, avataan Juhlapöydän konvehti-rasia ja syödään herkkuhimoissa jopa se zabaglione. Leivotaan pipareita, torttuja ja pasteijaa. Käydään sukuloimassa ja syödään jouluruokaa. Juodaan glögiä ja syödään lisää suklaata. Aattona syödään kaksin käsin koska on pakko. Vaikkei tykkää lanttulaatikosta, niin sitä on silti pakko tehdä itse saavillinen ja syödä. Tätä ruokailoittelua jatkuu taas 31.12 asti kunnes ruvetaan taas sulattelemaan.

EIKÖ TÄSSÄ OLE MITÄÄN OUTOA?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *