Miten mulla menee?

Tänne blogiin on tullut kirjoiteltua jos jonkinlaista sisältöä ja voisin välillä kertoilla omia tämänhetken kuulumisia, sekä paljastaa kesän suunnitelmia.

Instassa mua seuraavat on varmaan huomanneet stooreista, että meidän koti on aikamoinen kaaos. Tämä siis johtuu siitä, että me muutetaan kuun vaihteessa. Mulla on muutosta vähän ristiriitaiset fiilikset, koska olen tykännyt tosi paljon asua tässä meidän nykyisessä kodissa, mutta täältä on perhanan pitkä matka jokapaikkaan. Tarvittaisiin siis toinen auto, että voitaisiin asua täällä ja siihen ei nyt ole varaa. Ja siis jos joku ei tiennyt, niin meillä täällä Vorssa-cityssä ei ole julkista liikennettä.. Uusi koti on aivan ihana ja tosi kivassa paikassa, joten uskon että kotiudutaan sinne todella hyvin. Niin ja tuleepahan siivottua kaikki turhat rojut pois kun pakkailee tavaroita.

Bongasin yks päivä lenkillä sammakoita.

Opiskelut on jäänyt vähän taka-alalle tässä muutto hässäkässä, mutta sain sentään ryhmäliikuntaohjaaja-kurssin suoritettua ja tietty kiitettävällä arvosanalla. Voin muuten kertoa, että on aika kuumottavaa ohjata sun itsetekemää jumppaa ekaa kertaa elämässä ryhmäliikuntaohjaalille. Luulin että saan sydärin, mutten saanutkaan, vaan meni tosi hyvin. Koeyleisölle siis jätti-isot kiitokset vielä?
Opinnoissa on siis enää suoritettavana 2 kurssia, joista toisen näyttö on toukokuussa ja toisen syksyllä. Sitten mä olen valmis. Enkä muuten hetkeen opiskele mitään. Tää koronasonta on hankaloittanut kaikkea niin paljon että mulla tulee whatsappiryhmät ja google meetsit jo korvista ulos ja jos kuulen sanan etäopiskelu, niin meinaa oksennus tulla. Mä oon just se tyyppi, joka haluaa mennä sinne kouluun ja olla siellä ja puhua ihmisille naamatusten. Kirjoittaa kaiken muistiin luentolehtiöön lyijykynällä ja odottaa tärkeitä papereita postilaatikkoon eikä sähköpostiin. Haluan hiihtää koulumatkani ylämäkeen kesät talvet karhun juostessa perässä… nyt meni ehkä yli.. no jokatapauksessa, kun tästä selviän, niin taputan itseäni olalle ja sanon hyvä Jenny, sä selvisit!

Meikä juhannuksena hiihtämässä kouluun..

Kesällä on on siis luvassa kouluhommia, mutta on myös kaikkea mukavaa. Mukavuudet alkaa kesäkuussa kun osallistun mun ensimmäiseen juoksukisaan, Forssan Suvi-iltaan 5km matkalle. Mua vähän jännittää, mutta enköhän mä maaliin selviä. Juhannukseksi on mökki varattu ja sinne mennään perheen kanssa ottamaan rennosti ja nauttimaan.
Heinäkuussa toivottavasti yökerhot ja terassit on kunnolla auki, koska mä vanhenen taas vuodella ja haluaisin juhlia oikein kunnolla hyvällä porukalla. Eli korona, mene nyt ihan oikeasti jo pois, niin pääsen tukemaan paikallista yökerhotoimintaa!!
Elokuussa onkin sitten luvassa jotain aivan villiä, kun ilmoittauduin Hauhon Jokamies triathloniin. Siinä matkat ei siis ole saman verran kuin oikeassa triathlonissa vaan siinä on 3km juoksua, 200m uintia ja 10km pyöräilyä. Ilmoittauduin hetken mielijohteesta ja olen aivan fiiliksissä. Tälläiset kisat motivoi mua todella paljon esimerkiksi liikunnan suhteen. Tavoitteellinen treenaaminen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta nyt koen että se on just se boosti mitä mun tekeminen vaatii.

Pitää hommata elokuuksi sporttisempi kypärä.

Salilla en ole käynyt sulun jälkeen sillä sali jossa kävin ja tein töitä lopetti kokonaan. En ole vielä viitsinyt lähteä kokeilemaan uusia saleja kun on ollut näitä muita kiireitä, mutta eipä se haittaa. Mun lihakset ei häviä mihinkään muutamassa viikossa enkä saa kaikki menetettyjä kiloja takaisin. Liikun muulla tavalla nyt ja menen salille kun on sen aika. Siitä on turha stressata ja ottaa paineita.

Tässä siis vähän lyhyesti mun kuulumisista ja suunnitelmista. Kiirettä on pitänyt ja pitää vielä hetken, mutta kun parhaansa tekee niin se onneksi riittää.