Ruoka, ystävä vai vihollinen?

Mulla on aina ollut vähän mutkikas suhde ruokaan. Olen syönyt enemmän mielitekoon kuin nälkään. Annoskoot ovat olleet valtavia. Napostelu on ollut joka päivä läsnä ja herkkuja on vedetty niin paljon, että siitä on ollut hyvinvointi kaukana. Elämäntapamuutoksen myötä, näihin kaikkiin asioihin on tullut muutos.

Voisin jopa sanoa, että ”edellisessä elämässä” ruoka oli mulle pakkomielle. Mietin aina mitä söisi, missä söisi ja miten herkuttelisi. Herkkupäiviä oli yhden sijaan viisi ja niitä herkkuja syötiin koko päivä. Illalla vatsaan koski ja olo oli huono, mutta se oli unohtunut jo seuraavana päivänä. Välillä sain herkkukierteen katkaistua ja söin omastamielestäni superterveellisesti noin 1500kcal päivässä. Silloinkin ruoka oli koko ajan ajatuksissa. Muu perhe söi eri ruokaa ja mun kiellettyjen ruokien lista oli pidempi kuin sallittujen. Esimerkiksi leipää en voinut syödä , koska olisin heti ollut hirveä läski. Kaikki oli punnittu tarkalleen ja maailma romahti jos pastaa tuli grammakin liikaa.. ei kovin terveen kuuloista.

Miten opin tästä pois?

Suurin työ on tehty omassa ajatusmaailmassa. Olen opetellut ajattelemaan ruokaa ystävänä, enkä vihollisena. Ruoka on se juttu, joka pitää mun kehon kunnossa ja mä jaksan. Ruoka on iso tekijä hyvinvoinnissa ja vain mä voin vaikuttaa siihen mun omalla suhtautumisella. Ruoka antaa mulle energiaa liikkua ja nukun hyvin kun syön hyvin. Ruuan ansiosta laihdun, koska syön riittävästi hyvää ruokaa puhtaista raaka-aineista.

Voin herkutella, mutta mun ei tarvitse syödä itseäni kirjaimellisesti kipeäksi. Mun ei tarvitse lenkkeillä apinanraivolla, että olisin ansainnut herkut. Mun ei tarvi perustella kenellekään mitä syön ja miksi, koska vain mä tiedän miten mikäkin ruoka vaikuttaa mun hyvinvointiin. Napostella mun ei tarvitse, koska syön 5x päivässä ja joka aterialla riittävästi. Hiilaria, proteiinia, rasvoja ja kasviksia, niistä koostuu mun jokainen ateria. Ruokaa ei ole jaoteltu kiellettyihin ja sallittuihin. Syön patukan jos tekee mieli, mutta harvoin tekee.

Tämä ajatusmaailman muutos on ollut todella vaikea, eikä siihen ole mitään oikotietä. Pitää vaan olla rehellinen itselleen ja kohdata se totuus siitä omasta suhtautumisesta siihen omaan syömiseen. Se vaatii aikaa ja välillä jopa palaa vanhaan, mutta silloin huomaa parhaiten sen uuden tavan hyvinvointia lisäävän vaikutuksen.

Miltä näyttää mun päivän ruuat?Kuvasin torstaina mun sen päivän syömiset. En punnitse mitään. Syön sen verran, että nälkä lähtee, mutta ei tule ähky. Tunnen myös nälkää vähän ennen seuraavaa ateriaa, mikä on hyvä. Kaloreita tulee päivässä noin 2000-2300 riippuen päivästä. Jos liikun paljon, niin syön enemmän. Kuvista puuttuu välipala, joka oli siis 2 ruisleipää, joiden päällä oli juustoa, kalkkunaa, salaattia, tomaattia, becel goldia, sekä banaani.

Aamupala to 22.4.2021

Lounas to 22.4.2021

Päivällinen to 22.4.2021

Iltapala to 22.4.2021

Kuten kuvista näkee, syön ihan perusruokaa ja meillä syö koko perhe samaa. Annokset on reiluja ja ihanan värikkäitä. Parasta on, että tällätavalla kun syön, niin jaksa todella hyvin. Nukun yöni kunnolla ja virtaa riittää liikumiseen. Mun kulutukseen nähden kalorivajetta tulee päivittäin 200-500kcal ja se riittää siihen, että mun painoni tulee koko ajan alaspäin. Ei mitenkään hirveää vauhtia, mutta juuri sopivaa, että se on hyvinvoinnin kannalta järkevää.

Vanha sanonta ”pitää syödä että jaksaa” on oikeasti totta. Pitää syödä riittävästi, hyvää, värikästä ja monipuolista ruokaa, niin jaksaa ihan mitä vaan. Pitää myös syödä herkkuja, että jaksaa, mutta kohtuudella. Yksi suklaalevy ei tee kenestäkään lihavaa, eikä yksi salaatti laihduta ketään. Säännöllinen terveellinen syöminen 80/20 suhteella on loistava tapa pitää yllä tai lisätä omaa hyvinvointia.