Itsensä ylittämistä

Nyt on ihan pakko hehkuttaa sitä, että olen ylittänyt itseni kahdesti lyhyen ajan sisään. Olen tullut ulos mukavuusalueeltani ja tehnyt itselleni jotain aivan uutta ja se on tuntunut todella hyvältä.

Ensimmäinen teko oli se, kun osallistuin aivan yksin Fit-lehden järjestämään hyvinvointiviikonloppuum Hyvinkään Hotelli Sveitsissä. En tuntenut sieltä ketään ja huonekaverinikin oli minulle aivan uusi tuttavuus. Jännitti todella paljon, mutta mietin, että tuollaiseen tapahtumaan osallistuu samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, enkä ollut väärässä. Huonekaverinikin oli ihan lottovoitto ja hänen kanssa oli todella kivaa viettää aikaa.

Hyvinvointiviikonlopun huippujengi ?

Hyvinvointiviikonlopun ohjelma oli myös loistava. Ihana, energinen ja viisas Kipa Tiivola veti monta treeniä ja piti luentoja. Tuli tarkasteltua itseään ja omaa toimintaansa myös hieman pintaa syvemmältä, mikä tekisi aika monelle todella hyvää.
Osa treeneistä oli sellaisia mitä en yksinäni tekisi koska olen ajatellut että en pysty tai jaksa, mutta nyt jaksoin hyvin ja vaikka esim HIIT ei todellakaan kuulu mun suosikkeihin niin silti sitä vois tehdä silloin tällöin.

Viikonlopun ohjelmassa oli myös rappustreenit

Hotellihuone oli ihana ja sai hyvät unet

Ruoka oli hyvää

Ja sitä ruokaa oli riittävästi

Hyvinvoiva muikkeli

Toinen tapahtuma, jossa ylitin itseni oli Helsinki City Running Day.

Minä siis juoksin 5km putkeen ilman ainuttakaan kävelyaskelta. Minä myös osallistuin tähän tapahtumaan aivan yksin ja mua jännitti todella paljon, mutta pärjäsin hyvin. Se fiilis mikä tuli kun ylitti maaliviivan ja sai mitalin kaulaan oli jotain aivan uskomatonta ja motivoi mua ihan suunnattomasti. Mä olen selkeästi löytänyt liikunnasta ja hyvinvoinnista sen oman juttuni ja haluan auttaa myös muita löytämään sen.

Tunnelmaa lähtöviivalta

Hetki ennen starttia.

Oon ollut aina se tyyppi joka pyörii vaan siellä omalla mukavuusalueella, koska jännitän ja pelkään tosi paljon kaikkea uutta. Nyt kuitenkin se raja on ylitetty ja koen olevani vahvempi kuin koskaan ja mukavuusalueeni on kasvanut. Enää en pelkää niin paljoa ja se pelko ei ole aina huono asia. Jos ei koskaan haasta itseään, niin ei voi myöskään onnistua. Ja jos epäonnistuu, niin aina voi yrittää uudestaan. Menkää siis rohkeasti kohti unelmia ja tavoitteita vaikka ne olisi sen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Mä lupaan, että se on kaiken sen arvoista ?