Korona tuli taloon
0Tässähän kävi nyt niin, että paljon puhuttu Korona saapui kylään meille uudenvuoden kynnyksellä. Vuosi siis vaihtui eristyksissä ja yksin.
Altistuin Koronalle jouluna kun vietimme joulun äitini luona ja isompi poikani oli siellä myös. Hän oli täysin oireeton, eikä vielä ollut tietoa että hänen toisessa kodissaan oli tartunta.
Minulla alkoi oireet 30.12. jolloin olin jo saanut tiedon, että poikani perheessä kaikilla oli positiivinen testitulos. Ainut oire minulla oli nenän tukkoisuus. Tein kotitestin joka näytti tosi haaleaa postiivista viivaa ja varasin ajan terveyskeskukseen viralliseen testiin. Sieltä sitten napsahti varmistunut positiivinen tulos 31.12. illalla.
Lauantaina jäljittäjä soitti ja kyseli mahdolliset altistuneet ja määräsi minut eristykseen 9.1.2022 asti. Olin itse jo infonnut ihmisiä ketä olin nähnyt että nyt on käynyt näin joten jäljittäjän ei tarvinut enää heille soittaa. Herra Taaperoinen määrättiin myös karanteeniin isänsä luo, että en altistaisi häntä koko aikaa.
Kuumetta oli kolmena päivänä noin 39° asteen paikkeilla, rinnassa painon tunne ja lihaksia ja niveliä poltti. Muuten oloni oli ihan hyvä. Siivosin kaappeja ja olen ottanut rennosti. Yskä astui kuvaan maanantaina, mutta kurkku ei ole ollut missään kohtaa kipeänä.
Nyt oloni on ollut erittäin hyvä pari päivää ja odotan innolla että eristys loppuu. Vaikka kuumetta oli melko reippaasti, niin silti oloni on ollut parempi kuin normi-flunssassa sillä pääni ei ole ollut täynnä räkää ja olen maistanut ja haistanut normaalisti. Toki mulla on 2 rokotusta alla ja olen muuten perusterve, joten siksi varmasti selvisin helpolla.
Vaikka alkuun tartunta ketuttikin huolella, niin olen silti iloinen että sairastin tämän nyt kun kaikki on kiinni. Ei harmittanut niin paljon kun ei olisi muutenkaan päässyt salille tai töihin. Ja uskon, että tämän sairastaminen antaa mulle entistä paremman suojan koronaa vastaan.
Hyvinvointia ja jaksamista liikunnasta
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että ei arjen keskellä enää jaksa harrastaa liikuntaa. Työt, perhe, muut harrastukset ja kaikki muut vie energiaa niin paljon, ettei enää jakseta liikkua ja jäädään helposti sohvalle makaamaan. Monesti myös näillä sanojilla on liikunnasta sellainen käsitys, että sen pitää olla raskasta, hikistä ja kaikki tehdään niin täysiä kuin talvisodassa aikoinaan. Eihän sellaista kukaan aina jaksa arjen lisäksi…
Mutta mitäpä jos kertoisin, että voi myös liikkua niin, että siitä saa lisää energiaa ja jaksamista arkeen? Mitään tarkkaa lajia siihen ei ole olemassa, mutta jokaisesta liikuntamuodosta pystyy muokkaamaan itselleen sellaisen, mikä sopii mihinkin elämäntilanteeseen.
Uinti ja vesijuoksu on mun tän hetken lemppareita
Esimerkkinä nyt minä, jolla tosiaan on masennus ja on vähän vaikeaa välillä saafa itseään liikkeelle. Aina raskas salitreeni ei tunnu hyvältä, niin olen alkanut käydä uimassa ja vesijuoksemassa. Ne on molemmat aika lempeitä liikuntamuotoja sekä keholle, että mielelle. Varsinkin kun minulla on eräs ystävä jonka kanssa käydään usein yhdessä, niin vesijuoksun lomassa on ihana höpötellä niitä näitä. Voin kertoa, että tavallisella juoksulenkillä se ei onnistuisi, sillä puuskuttaisin kuin pieni eläin.
Aulanko.
Toinen mikä minulla toimii, on kävely luonnossa. Tässäkin valitsen sen intensiteetin oman olon mukaan. Välillä mennään reippaammin ja välillä sitten vain tepastellaan ja nautitaan maisemista. Usein kuuntelen musiikkia tai podcastejä, mutta joskus kun kuormitus on ollut kova niin jätän kuulokkeet kotiin ja kuuntelen vain luonnon ääniä. Se rentouttaa ja taas jaksaa paremmin. Näin syksyllä vaan on haasteena sateet, sillä ei hirveästi nappaa lähteä pihalle jos vettä tulee kuin saavista kaatamalla.
Sali on aina nro 1
Käyn myös salilla ja treenaan ohjelman mukaan. Joskus kuitenkin teen vähän kevyemmin jos kroppa sanoo, että nyt ei jaksa. Salilla kuitenkin parasta on tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Siinä tulee samalla purettua omia patoutumia ja mieli kevenee sitä mukaa kun painot kasvaa. Se lisää myös energiaa kun lihakset kehittyy ja huomaa, ettei enää väsy kun kantaa kauppakasseja ja lasta hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.
Jokaiselle on siis varmasti sellainen liikuntamuoto, joka auttaa jaksamaan paremmin. Pitää vaan rohkeasti kokeilla ja antaa mahdollisuus ehkä vähän hulluillekin lajeille ja mennä ulos omalta mukavuusalueelta. Vaikeinta vaan on aina se liikkeelle lähteminen, mutta kerrankun lähtee niin kynnys lähteä seuraavan kerran on aina matalampi ja se olo mikä liikunnan jälkeen tulee… siihen jää koukkuun ?