Itsensä ylittämistä
0Nyt on ihan pakko hehkuttaa sitä, että olen ylittänyt itseni kahdesti lyhyen ajan sisään. Olen tullut ulos mukavuusalueeltani ja tehnyt itselleni jotain aivan uutta ja se on tuntunut todella hyvältä.
Ensimmäinen teko oli se, kun osallistuin aivan yksin Fit-lehden järjestämään hyvinvointiviikonloppuum Hyvinkään Hotelli Sveitsissä. En tuntenut sieltä ketään ja huonekaverinikin oli minulle aivan uusi tuttavuus. Jännitti todella paljon, mutta mietin, että tuollaiseen tapahtumaan osallistuu samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, enkä ollut väärässä. Huonekaverinikin oli ihan lottovoitto ja hänen kanssa oli todella kivaa viettää aikaa.
Hyvinvointiviikonlopun huippujengi ?
Hyvinvointiviikonlopun ohjelma oli myös loistava. Ihana, energinen ja viisas Kipa Tiivola veti monta treeniä ja piti luentoja. Tuli tarkasteltua itseään ja omaa toimintaansa myös hieman pintaa syvemmältä, mikä tekisi aika monelle todella hyvää.
Osa treeneistä oli sellaisia mitä en yksinäni tekisi koska olen ajatellut että en pysty tai jaksa, mutta nyt jaksoin hyvin ja vaikka esim HIIT ei todellakaan kuulu mun suosikkeihin niin silti sitä vois tehdä silloin tällöin.
Viikonlopun ohjelmassa oli myös rappustreenit
Hotellihuone oli ihana ja sai hyvät unet
Ruoka oli hyvää
Ja sitä ruokaa oli riittävästi
Hyvinvoiva muikkeli
Toinen tapahtuma, jossa ylitin itseni oli Helsinki City Running Day.
Minä siis juoksin 5km putkeen ilman ainuttakaan kävelyaskelta. Minä myös osallistuin tähän tapahtumaan aivan yksin ja mua jännitti todella paljon, mutta pärjäsin hyvin. Se fiilis mikä tuli kun ylitti maaliviivan ja sai mitalin kaulaan oli jotain aivan uskomatonta ja motivoi mua ihan suunnattomasti. Mä olen selkeästi löytänyt liikunnasta ja hyvinvoinnista sen oman juttuni ja haluan auttaa myös muita löytämään sen.
Tunnelmaa lähtöviivalta
Hetki ennen starttia.
Oon ollut aina se tyyppi joka pyörii vaan siellä omalla mukavuusalueella, koska jännitän ja pelkään tosi paljon kaikkea uutta. Nyt kuitenkin se raja on ylitetty ja koen olevani vahvempi kuin koskaan ja mukavuusalueeni on kasvanut. Enää en pelkää niin paljoa ja se pelko ei ole aina huono asia. Jos ei koskaan haasta itseään, niin ei voi myöskään onnistua. Ja jos epäonnistuu, niin aina voi yrittää uudestaan. Menkää siis rohkeasti kohti unelmia ja tavoitteita vaikka ne olisi sen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Mä lupaan, että se on kaiken sen arvoista ?
Hyvinvointia ja jaksamista liikunnasta
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että ei arjen keskellä enää jaksa harrastaa liikuntaa. Työt, perhe, muut harrastukset ja kaikki muut vie energiaa niin paljon, ettei enää jakseta liikkua ja jäädään helposti sohvalle makaamaan. Monesti myös näillä sanojilla on liikunnasta sellainen käsitys, että sen pitää olla raskasta, hikistä ja kaikki tehdään niin täysiä kuin talvisodassa aikoinaan. Eihän sellaista kukaan aina jaksa arjen lisäksi…
Mutta mitäpä jos kertoisin, että voi myös liikkua niin, että siitä saa lisää energiaa ja jaksamista arkeen? Mitään tarkkaa lajia siihen ei ole olemassa, mutta jokaisesta liikuntamuodosta pystyy muokkaamaan itselleen sellaisen, mikä sopii mihinkin elämäntilanteeseen.
Uinti ja vesijuoksu on mun tän hetken lemppareita
Esimerkkinä nyt minä, jolla tosiaan on masennus ja on vähän vaikeaa välillä saafa itseään liikkeelle. Aina raskas salitreeni ei tunnu hyvältä, niin olen alkanut käydä uimassa ja vesijuoksemassa. Ne on molemmat aika lempeitä liikuntamuotoja sekä keholle, että mielelle. Varsinkin kun minulla on eräs ystävä jonka kanssa käydään usein yhdessä, niin vesijuoksun lomassa on ihana höpötellä niitä näitä. Voin kertoa, että tavallisella juoksulenkillä se ei onnistuisi, sillä puuskuttaisin kuin pieni eläin.
Aulanko.
Toinen mikä minulla toimii, on kävely luonnossa. Tässäkin valitsen sen intensiteetin oman olon mukaan. Välillä mennään reippaammin ja välillä sitten vain tepastellaan ja nautitaan maisemista. Usein kuuntelen musiikkia tai podcastejä, mutta joskus kun kuormitus on ollut kova niin jätän kuulokkeet kotiin ja kuuntelen vain luonnon ääniä. Se rentouttaa ja taas jaksaa paremmin. Näin syksyllä vaan on haasteena sateet, sillä ei hirveästi nappaa lähteä pihalle jos vettä tulee kuin saavista kaatamalla.
Sali on aina nro 1
Käyn myös salilla ja treenaan ohjelman mukaan. Joskus kuitenkin teen vähän kevyemmin jos kroppa sanoo, että nyt ei jaksa. Salilla kuitenkin parasta on tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Siinä tulee samalla purettua omia patoutumia ja mieli kevenee sitä mukaa kun painot kasvaa. Se lisää myös energiaa kun lihakset kehittyy ja huomaa, ettei enää väsy kun kantaa kauppakasseja ja lasta hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.
Jokaiselle on siis varmasti sellainen liikuntamuoto, joka auttaa jaksamaan paremmin. Pitää vaan rohkeasti kokeilla ja antaa mahdollisuus ehkä vähän hulluillekin lajeille ja mennä ulos omalta mukavuusalueelta. Vaikeinta vaan on aina se liikkeelle lähteminen, mutta kerrankun lähtee niin kynnys lähteä seuraavan kerran on aina matalampi ja se olo mikä liikunnan jälkeen tulee… siihen jää koukkuun ?