Kun toinen onnistuu ?
0Kaikkihan varmaan tietää, että opiskelen Kisakalliossa liikunnan ammattitutkintoa ja opintoihini sisältyy PT-opinnot joita parhaillaan käyn läpi. Mulla on syyskuusta asti ollut asiakas, joka toimii mun osaamisen näyttönä eli mä toimin hänen Personal Trainerinaan 3kk ajan. Syyskuun alussa hän asetti itselleen tavoitteet ja mun tehtäväni pt:nä on ohjata häntä kohti niitä. Jaan tietämystäni hänelle, tsemppaan häntä ylittämään itsensä, ohjaan tekemään ruokailun suhteen hyvinvointia tukevia valintoja, annan avaimia lisätä arkeen liikettä, kuuntelen kun joku asia jurppii tai menee hyvin, kuuntelen vähän lisää ja perustelen, että miksi joku homma kannattaa tehdä tietyllä tavalla.
Mun oma tavoite pt:nä tämän projektin aikana on kehittyä, kuunnella, opetella ja ennenkaikkea saada asiakas tuntemaan onnistumisen tunteita. Alusta asti meille molemmille oli selvää, että nyt ei olla hakemassa mitään nopeita tuloksia ja ei tehdä mitään rääkkitreenejä eikä niuhoteta ruuan suhteen. Ollaan lähdetty todella maltillisesti liikenteeseen.
Asiakas syö 5x päivässä hyvää, monipuolista ruokaa eikä välttele mitään ruoka-aineita. Hän tekee vähintään kerran, mutta enintään 3 kertaa viikossa kotitreenin, joka kestää noin 30minuuttia. Kotitreeniin lisäksi asiakas lenkkeilee viikossa vähintään 2 pitempää lenkkiä niin, että tulee hiki ?
Viimeviikolla otimme ohjelmistoon porrastreenin, joka osoittautui raskaaksi, mutta tehokkaaksi.
Tänään oli puolivälin mittaus ja mä en valmentajana voisi olla ylpeämpi. Asiakas on saanut reilussa 4 viikossa todella hyviä tuloksia aikaan. Tärkeintä tässä on vielä se, että asiakas itse kokee, että hyvinvointi on lisääntynyt ja jaksaa arjessa paremmin.
Tähän 4 viikkoon ei ole sisältynyt mitään ehdottomia kieltoja. Päinvastoin, mä valmentaja kehotin pitämään herkkupäivän silloin tällöin ja syömään vaikka pullan kerran viikossa. Olen tällä halunnut opettaa asiakkalle, että se herkuttelu silloin tällöin ei ole repsahdus ja mikään ei mene pilalle, KUN se ruokavalio on muuten kunnossa ja syöminen säännöllistä. Jotta ruokavalio on painonpudotusta tukeva, niin pitää siitä saada vähemmän kaloreita mitä kuluttaa. Tässätapauksessa kun halutaan pysyviä muutoksia maltillisesti, niin päivittäinen kalorivaje on ollut noin 500kcal, eli asiakas on syönyt noin 1900-2000kcal päivässä. Tällöin ei ole hirveää nälkää koko aikaa, eikä tarvitse laskea jokaista suupalaa.
Tän päivän välitapaamisessa todettiin yksissä tuumin, että me ei lähdetä nyt muuttamaan mitään vaan jatketaan samalla mallilla loppuun asti. Mä olen todella ylpeä mun asiakkaasta, koska hän on tehnyt ihan mahtavaa duunia ?
Oon myös ylpeä itsestäni, että mä pystyn auttamaan häntä ja antamaan hänelle avaimia muutosprosessin suorittamiseen. Tälläset onnistumiset lisää mun uskoa siihen, että oon vihdoin löytänyt sen mun jutun ?
