Mulla on aina ollut vähän mutkikas suhde ruokaan. Olen syönyt enemmän mielitekoon kuin nälkään. Annoskoot ovat olleet valtavia. Napostelu on ollut joka päivä läsnä ja herkkuja on vedetty niin paljon, että siitä on ollut hyvinvointi kaukana. Elämäntapamuutoksen myötä, näihin kaikkiin asioihin on tullut muutos.

Voisin jopa sanoa, että ”edellisessä elämässä” ruoka oli mulle pakkomielle. Mietin aina mitä söisi, missä söisi ja miten herkuttelisi. Herkkupäiviä oli yhden sijaan viisi ja niitä herkkuja syötiin koko päivä. Illalla vatsaan koski ja olo oli huono, mutta se oli unohtunut jo seuraavana päivänä. Välillä sain herkkukierteen katkaistua ja söin omastamielestäni superterveellisesti noin 1500kcal päivässä. Silloinkin ruoka oli koko ajan ajatuksissa. Muu perhe söi eri ruokaa ja mun kiellettyjen ruokien lista oli pidempi kuin sallittujen. Esimerkiksi leipää en voinut syödä , koska olisin heti ollut hirveä läski. Kaikki oli punnittu tarkalleen ja maailma romahti jos pastaa tuli grammakin liikaa.. ei kovin terveen kuuloista.

Miten opin tästä pois?

Suurin työ on tehty omassa ajatusmaailmassa. Olen opetellut ajattelemaan ruokaa ystävänä, enkä vihollisena. Ruoka on se juttu, joka pitää mun kehon kunnossa ja mä jaksan. Ruoka on iso tekijä hyvinvoinnissa ja vain mä voin vaikuttaa siihen mun omalla suhtautumisella. Ruoka antaa mulle energiaa liikkua ja nukun hyvin kun syön hyvin. Ruuan ansiosta laihdun, koska syön riittävästi hyvää ruokaa puhtaista raaka-aineista.

Voin herkutella, mutta mun ei tarvitse syödä itseäni kirjaimellisesti kipeäksi. Mun ei tarvitse lenkkeillä apinanraivolla, että olisin ansainnut herkut. Mun ei tarvi perustella kenellekään mitä syön ja miksi, koska vain mä tiedän miten mikäkin ruoka vaikuttaa mun hyvinvointiin. Napostella mun ei tarvitse, koska syön 5x päivässä ja joka aterialla riittävästi. Hiilaria, proteiinia, rasvoja ja kasviksia, niistä koostuu mun jokainen ateria. Ruokaa ei ole jaoteltu kiellettyihin ja sallittuihin. Syön patukan jos tekee mieli, mutta harvoin tekee.

Tämä ajatusmaailman muutos on ollut todella vaikea, eikä siihen ole mitään oikotietä. Pitää vaan olla rehellinen itselleen ja kohdata se totuus siitä omasta suhtautumisesta siihen omaan syömiseen. Se vaatii aikaa ja välillä jopa palaa vanhaan, mutta silloin huomaa parhaiten sen uuden tavan hyvinvointia lisäävän vaikutuksen.

Miltä näyttää mun päivän ruuat?Kuvasin torstaina mun sen päivän syömiset. En punnitse mitään. Syön sen verran, että nälkä lähtee, mutta ei tule ähky. Tunnen myös nälkää vähän ennen seuraavaa ateriaa, mikä on hyvä. Kaloreita tulee päivässä noin 2000-2300 riippuen päivästä. Jos liikun paljon, niin syön enemmän. Kuvista puuttuu välipala, joka oli siis 2 ruisleipää, joiden päällä oli juustoa, kalkkunaa, salaattia, tomaattia, becel goldia, sekä banaani.

Aamupala to 22.4.2021

Lounas to 22.4.2021

Päivällinen to 22.4.2021

Iltapala to 22.4.2021

Kuten kuvista näkee, syön ihan perusruokaa ja meillä syö koko perhe samaa. Annokset on reiluja ja ihanan värikkäitä. Parasta on, että tällätavalla kun syön, niin jaksa todella hyvin. Nukun yöni kunnolla ja virtaa riittää liikumiseen. Mun kulutukseen nähden kalorivajetta tulee päivittäin 200-500kcal ja se riittää siihen, että mun painoni tulee koko ajan alaspäin. Ei mitenkään hirveää vauhtia, mutta juuri sopivaa, että se on hyvinvoinnin kannalta järkevää.

Vanha sanonta ”pitää syödä että jaksaa” on oikeasti totta. Pitää syödä riittävästi, hyvää, värikästä ja monipuolista ruokaa, niin jaksaa ihan mitä vaan. Pitää myös syödä herkkuja, että jaksaa, mutta kohtuudella. Yksi suklaalevy ei tee kenestäkään lihavaa, eikä yksi salaatti laihduta ketään. Säännöllinen terveellinen syöminen 80/20 suhteella on loistava tapa pitää yllä tai lisätä omaa hyvinvointia.

Tänne blogiin on tullut kirjoiteltua jos jonkinlaista sisältöä ja voisin välillä kertoilla omia tämänhetken kuulumisia, sekä paljastaa kesän suunnitelmia.

Instassa mua seuraavat on varmaan huomanneet stooreista, että meidän koti on aikamoinen kaaos. Tämä siis johtuu siitä, että me muutetaan kuun vaihteessa. Mulla on muutosta vähän ristiriitaiset fiilikset, koska olen tykännyt tosi paljon asua tässä meidän nykyisessä kodissa, mutta täältä on perhanan pitkä matka jokapaikkaan. Tarvittaisiin siis toinen auto, että voitaisiin asua täällä ja siihen ei nyt ole varaa. Ja siis jos joku ei tiennyt, niin meillä täällä Vorssa-cityssä ei ole julkista liikennettä.. Uusi koti on aivan ihana ja tosi kivassa paikassa, joten uskon että kotiudutaan sinne todella hyvin. Niin ja tuleepahan siivottua kaikki turhat rojut pois kun pakkailee tavaroita.

Bongasin yks päivä lenkillä sammakoita.

Opiskelut on jäänyt vähän taka-alalle tässä muutto hässäkässä, mutta sain sentään ryhmäliikuntaohjaaja-kurssin suoritettua ja tietty kiitettävällä arvosanalla. Voin muuten kertoa, että on aika kuumottavaa ohjata sun itsetekemää jumppaa ekaa kertaa elämässä ryhmäliikuntaohjaalille. Luulin että saan sydärin, mutten saanutkaan, vaan meni tosi hyvin. Koeyleisölle siis jätti-isot kiitokset vielä?
Opinnoissa on siis enää suoritettavana 2 kurssia, joista toisen näyttö on toukokuussa ja toisen syksyllä. Sitten mä olen valmis. Enkä muuten hetkeen opiskele mitään. Tää koronasonta on hankaloittanut kaikkea niin paljon että mulla tulee whatsappiryhmät ja google meetsit jo korvista ulos ja jos kuulen sanan etäopiskelu, niin meinaa oksennus tulla. Mä oon just se tyyppi, joka haluaa mennä sinne kouluun ja olla siellä ja puhua ihmisille naamatusten. Kirjoittaa kaiken muistiin luentolehtiöön lyijykynällä ja odottaa tärkeitä papereita postilaatikkoon eikä sähköpostiin. Haluan hiihtää koulumatkani ylämäkeen kesät talvet karhun juostessa perässä… nyt meni ehkä yli.. no jokatapauksessa, kun tästä selviän, niin taputan itseäni olalle ja sanon hyvä Jenny, sä selvisit!

Meikä juhannuksena hiihtämässä kouluun..

Kesällä on on siis luvassa kouluhommia, mutta on myös kaikkea mukavaa. Mukavuudet alkaa kesäkuussa kun osallistun mun ensimmäiseen juoksukisaan, Forssan Suvi-iltaan 5km matkalle. Mua vähän jännittää, mutta enköhän mä maaliin selviä. Juhannukseksi on mökki varattu ja sinne mennään perheen kanssa ottamaan rennosti ja nauttimaan.
Heinäkuussa toivottavasti yökerhot ja terassit on kunnolla auki, koska mä vanhenen taas vuodella ja haluaisin juhlia oikein kunnolla hyvällä porukalla. Eli korona, mene nyt ihan oikeasti jo pois, niin pääsen tukemaan paikallista yökerhotoimintaa!!
Elokuussa onkin sitten luvassa jotain aivan villiä, kun ilmoittauduin Hauhon Jokamies triathloniin. Siinä matkat ei siis ole saman verran kuin oikeassa triathlonissa vaan siinä on 3km juoksua, 200m uintia ja 10km pyöräilyä. Ilmoittauduin hetken mielijohteesta ja olen aivan fiiliksissä. Tälläiset kisat motivoi mua todella paljon esimerkiksi liikunnan suhteen. Tavoitteellinen treenaaminen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta nyt koen että se on just se boosti mitä mun tekeminen vaatii.

Pitää hommata elokuuksi sporttisempi kypärä.

Salilla en ole käynyt sulun jälkeen sillä sali jossa kävin ja tein töitä lopetti kokonaan. En ole vielä viitsinyt lähteä kokeilemaan uusia saleja kun on ollut näitä muita kiireitä, mutta eipä se haittaa. Mun lihakset ei häviä mihinkään muutamassa viikossa enkä saa kaikki menetettyjä kiloja takaisin. Liikun muulla tavalla nyt ja menen salille kun on sen aika. Siitä on turha stressata ja ottaa paineita.

Tässä siis vähän lyhyesti mun kuulumisista ja suunnitelmista. Kiirettä on pitänyt ja pitää vielä hetken, mutta kun parhaansa tekee niin se onneksi riittää.