Hae
Wellness by Jenny

Erään pulleron eräs lääkärikäynti.

”Liikunnan ja ravinnon epäsuhdasta johtuva merkittävä lihavuus” lukee mun melkein jokaisella lääkärin kirjoittamassa diagnoosissa, olin mä käynyt siellä flunssan takia tai gynellä. Erään kerran kävin näyttämässä polveani kovien kipujen takia ja nyt kerron kuinka käynti meni.

Polveani oli särkenyt jo jonkin aikaa. Aiemmin se oli kipeytynyt vain liikkuessa, mutta nyt siihen särki jo paikallaan ollessa. Ärsytti, koska halusin liikkua ja pelkäsin että liikunta pahentaa tilannetta. Päätin siis varata ajan lääkäriin.

Selitin lääkärissä mikä on homman nimi ja arvaatte varmaan mitkä olivat lääkärin ensimmäiset sanat? ”No sullahan on tuota ylipainoa, niin siitä voi johtua”. Olin onneksi osannut valmistautua tähän ja sanoin, että ”joo niin on, ja tässä on nyt paino tullut 10kg alaspäin säännöllisen liikkumisen ja terveellisen syömisen ansiosta”.
Lääkäri ei sanonut mitään ja jatkoi sitten itse että ”tuo ylipaino on kyllä sellainen että se aiheuttaa paljon ongelmia”. Tässä kohtaa mulla alkoi verenpaineet nousta ja sanoin ”Tiedän ja siksi yritänkin asialle tehdä jotain koska en halua elintapasairauksia yms. Olen aloittanut elämäntapamuutoksen ja liikun paljon ja syön tervellisesti.”
Lääkäri ei ottanut tätäkään asiaa kuuleviin korviinsa ja jatkoi ”Ylipaino on merkittävä riskitekijä kaikissa asioissa, sulla on näköjään ollut raskausajan diabeteskin”.. Minä ”Joo on ollut ja sain sen ruokavaliolla pidettyä kurissa ja ilman lääkitystä selvisin. Nyt yritän pudottaa painoa ettei tulisi diabetesta.” Lääkäri ”sun pitäisi kyllä saada tuota painoa pudotettua.”
Tässä kohtaa olin aivan hermo pinnassa ja tokaisin siinä aika kovaan ääneen että ”on se saatana kumma kun yritän tehdä terveytesi eteen jotain ja lääkäri vaan aukoo päätään kun haet apua, että voisit jatkossakin liikkua ja parantaa omaa hyvinvointia. On meinaan perkeleen vaikea liikkua kun polveen särkee ja tulin sen takia tänne.” Tässä kohtaa lääkäri ensimmäisen kerran katsoi minuun kunnolla ja totesi, että ”aivan, katsotaanpa sitä polvea”

Merkittävän lihava henkilö.

Lopun viimein sain avun asiaan ja polvi on pysynyt hyvänä, tästä lihavuudesta huolimatta. Valitettavaa on, että tiedän etten ole ainoa kenelle on käynyt näin ja se on todella surullista ja huolestuttavaa. Jokainen lihava varmasti itse tietää olevansa lihava ja että asialle pitää tehdä jotain. Kaikki ei ole kuin minä, jotka rupeavat itse hommaan vaan osa tarvii apua. Lääkärit voisivat ohjata tälläiset henkilöt liikuntaneuvojan ja ravitsemusterapeutin luokse, eikä jaella turhia kommentteja potilaan lihavuudesta jos se ei liity siihen vaivaan millään tavalla. Tällä ehkäistäisiin hyvin myös niitä tulevaisuuden ongelmia ja elintapasairauksia kun oikeasti autettaisiin ylipainoisia muuttamaan niitä elintapoja eikä vain syyllistettäisi ja aiheutettaisi turhaa häpeää siitä omasta tilanteesta.

Moni ylipainoinen pitkittää lääkäriin menoa juurikin tämän fatsheimauksen takia. Tämän takia se alkuperäinen ongelma saattaa pahentua ja hoitaminen on vaikeampaa. Ihmisille tulisi ajoissa tarjota apua, myös siihen laihduttamiseen. Toki siihenkään ei voi ketään pakottaa.

Pullukka lenkillä

Moni ei varmastikaan tiedä, että kunnallisella puolella on mahdollisuus saada maksutonta liikuntaneuvontaa. Joissain kaupungeissa on myös terveyskeskuksissa painonpudotusryhmiä. Ravitsemusterapiaa on mahdollista saada myöskin. Mä toivoisin, että lääkärit oikeasti alkaisivat ohjata ihmisiä näiden palveluiden piiriin ja kunnatkin voisivat panostaa niihin enemmän. Tehdä toimintaa näkyväksi jotta mahdollisimman moni löytää avun ja jotta mahdollisimman moni ei jää hoidotta sen takia että vaiva verhotaan lihavuuden syyksi.

Ylipaino on oikeasti iso ongelma, mutta sitä ei hoideta ilkeilemällä, dissaamalla, sheimaamalla,väheksymällä tai huomiotta jättämisellä. Uskaltakaa vaatia asianmukaista hoitoa ja apua, jos sitä ei teille tarjota.

En koe olevani reipas

Usein kun kerron tekemisistäni ihmisille joko livenä tai somessa saan kuulla olevani reipas. En kuitenkaan koe itse näin, ja ajattelen jopa hieman, että ajatus reippaudesta on huono asia.

Minä kyllä teen asioita paljon. Liikun, syön tervellisesti, puuhastelen lapsen kanssa ja kotona, opiskelen ja teen töitä, mutta nämä asiat tapahtuvat olin reipas tai en.
Koen, että onnistun tekemään näitä asioita oman viitseliäisyyden, suunnitelmallisuuden ja tavoiteellisen toiminnan ansiosta. Vaikka olisin kuinka reipas, niin asioita ei saisi tehdyksi ilman kunnon suunnitelmaa. Suunnitelmallisuus mahdollistaa mulle melkeinpä kaiken mitä teen, sillä perheen, töiden ja opsikelujen yhteensovittaminen olisi katastrofi jos en suunnittelisi asioita etukäteen. Tähän kun lisää vielä omat treenit niin kalenterista on isosti hyötyä.

Tavoitteiden ansiosta jaksan suunnitella tekemiseni ja menemiseni. Jos mulla ei olisi selkeitä tavoitteita, niin ajelehtisin vain ja en saisi mitään valmiiksi. Aloittaisin yhden jutun ja lopettaisin ennenkuin mitään tapahtuu ja aloittaisin taas seuraavan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää järjestelmällistä pyrkimistä kohti sitä tavoitetta. Eli toisin sanoen, jos jotain haluaa, niin sen eteen on tehtävä töitä. Ilman selkeää suunnitelmaa tulee tehtyä turhaa työtä, mutta suunnitelmallisuuden ansiosta tavoite voidaan saavuttaa nopeammin.

Opiskelu lapsen kanssa on välillä haastavaa, mutta kun suunnittelee hyvin niin se sujuu.

Miksi koen että reippaus ei ole hyvä sana?

Usein kuulee samassa kun mua kehutaan reippaaksi, että ihmiset toivoisivat itse olevansa yhtä reippaita. Uskotaan siis, että reippaus on ominaisuus joka joillain joko on ja joillain ei. Tämä on mun mielestä väärä tapa ajatella. Jokainen voi omalla toiminnallaan jaksaa käydä esimerkiksi aamulenkillä ilman että on reipas. Tai tehdä työtä ja hoitaa kotia ilman että on reipas. Se vaatii tosiaan vain asenteenmuutoksen, suunnitelmia, tavoitteita ja tekoja. Ja kuka tahansa pystyy siihen, oli reipas tai ei.

Mitä reippaus sitten on?

Reippautta mun mielestä on esimerkiksi se, että kun olet lähtenyt jo lenkille niin vaihdatkin yhtäkkiä kävelystä hölkkään. Reipasta on pihaa haravoidessa haravoida naapurinkin piha. Reipasta on kantaa ostokset autolta kotiin sen sijaan että olisi ajanut auton oven eteen. Reipasta on käyttää hissin sijaan rappusia. Reippaus on pieniä tekoja jo valmiiksi aktiivisessa toiminnassa. Tämä on toki vain mun mielipide ja miten mä koen asian ja joku toinen voi olla erimieltä.

Minä reippaana lähdössä ulos… EI! Vaan minä lähdössä ulos niinkuin olin suunnitellut. Vähän väsytti, mutta tavoite mielessä eteenpäin.

En halua, että kukaan ajattelee että olisin jotenkin aina energinen ja reipas ja että tähän samaan ei pystyisi kuka tahansa. Tähän meinaan pystyy oikeasti kuka tahansa. Se ei ole helppoa ja vaatii työtä, mutta se on kaiken sen arvoista. Mieti omia tavoitteita ja tee suunnitelma sen saavuttamiseksi. Sen jälkeen tee töitä suunnitelman mukaisesti. Joskus väsyttää ja joskus on enemmän energiaa, mutta kun sinnikkäästi toimii niin tulosta tulee, oli se tavoite mikä hyvänsä.

Mä en siis ole reipas, enkä halua, että kukaan ajattelee olevansa epäreippaampi kuin minä. Luovutaan itsellemme haitallisista uskomuksista ja uskotaan sen sijaan että me pystytään! Ihanaa keskiviikkoa ?