En koe olevani reipas

Usein kun kerron tekemisistäni ihmisille joko livenä tai somessa saan kuulla olevani reipas. En kuitenkaan koe itse näin, ja ajattelen jopa hieman, että ajatus reippaudesta on huono asia.

Minä kyllä teen asioita paljon. Liikun, syön tervellisesti, puuhastelen lapsen kanssa ja kotona, opiskelen ja teen töitä, mutta nämä asiat tapahtuvat olin reipas tai en.
Koen, että onnistun tekemään näitä asioita oman viitseliäisyyden, suunnitelmallisuuden ja tavoiteellisen toiminnan ansiosta. Vaikka olisin kuinka reipas, niin asioita ei saisi tehdyksi ilman kunnon suunnitelmaa. Suunnitelmallisuus mahdollistaa mulle melkeinpä kaiken mitä teen, sillä perheen, töiden ja opsikelujen yhteensovittaminen olisi katastrofi jos en suunnittelisi asioita etukäteen. Tähän kun lisää vielä omat treenit niin kalenterista on isosti hyötyä.

Tavoitteiden ansiosta jaksan suunnitella tekemiseni ja menemiseni. Jos mulla ei olisi selkeitä tavoitteita, niin ajelehtisin vain ja en saisi mitään valmiiksi. Aloittaisin yhden jutun ja lopettaisin ennenkuin mitään tapahtuu ja aloittaisin taas seuraavan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää järjestelmällistä pyrkimistä kohti sitä tavoitetta. Eli toisin sanoen, jos jotain haluaa, niin sen eteen on tehtävä töitä. Ilman selkeää suunnitelmaa tulee tehtyä turhaa työtä, mutta suunnitelmallisuuden ansiosta tavoite voidaan saavuttaa nopeammin.

Opiskelu lapsen kanssa on välillä haastavaa, mutta kun suunnittelee hyvin niin se sujuu.

Miksi koen että reippaus ei ole hyvä sana?

Usein kuulee samassa kun mua kehutaan reippaaksi, että ihmiset toivoisivat itse olevansa yhtä reippaita. Uskotaan siis, että reippaus on ominaisuus joka joillain joko on ja joillain ei. Tämä on mun mielestä väärä tapa ajatella. Jokainen voi omalla toiminnallaan jaksaa käydä esimerkiksi aamulenkillä ilman että on reipas. Tai tehdä työtä ja hoitaa kotia ilman että on reipas. Se vaatii tosiaan vain asenteenmuutoksen, suunnitelmia, tavoitteita ja tekoja. Ja kuka tahansa pystyy siihen, oli reipas tai ei.

Mitä reippaus sitten on?

Reippautta mun mielestä on esimerkiksi se, että kun olet lähtenyt jo lenkille niin vaihdatkin yhtäkkiä kävelystä hölkkään. Reipasta on pihaa haravoidessa haravoida naapurinkin piha. Reipasta on kantaa ostokset autolta kotiin sen sijaan että olisi ajanut auton oven eteen. Reipasta on käyttää hissin sijaan rappusia. Reippaus on pieniä tekoja jo valmiiksi aktiivisessa toiminnassa. Tämä on toki vain mun mielipide ja miten mä koen asian ja joku toinen voi olla erimieltä.

Minä reippaana lähdössä ulos… EI! Vaan minä lähdössä ulos niinkuin olin suunnitellut. Vähän väsytti, mutta tavoite mielessä eteenpäin.

En halua, että kukaan ajattelee että olisin jotenkin aina energinen ja reipas ja että tähän samaan ei pystyisi kuka tahansa. Tähän meinaan pystyy oikeasti kuka tahansa. Se ei ole helppoa ja vaatii työtä, mutta se on kaiken sen arvoista. Mieti omia tavoitteita ja tee suunnitelma sen saavuttamiseksi. Sen jälkeen tee töitä suunnitelman mukaisesti. Joskus väsyttää ja joskus on enemmän energiaa, mutta kun sinnikkäästi toimii niin tulosta tulee, oli se tavoite mikä hyvänsä.

Mä en siis ole reipas, enkä halua, että kukaan ajattelee olevansa epäreippaampi kuin minä. Luovutaan itsellemme haitallisista uskomuksista ja uskotaan sen sijaan että me pystytään! Ihanaa keskiviikkoa ?