Jokainen meistä on varmasti kuullut kun joku sanoo jotain jonka jälkeen tulee mutta, joka kumoaa kaiken edellä sanotun. Moni on varmasti käyttänyt tätä myös itse, mä ainakin olen. Tätä käytetään usein silloin, kun halutaan jollain tasolla näyttää ehkä paremmalta muiden silmissä tai valehdella itselle jotain.

Nyt kun opiskelen liikunta-alaa ja olen valmistunut PT:ksi niin yleisimmät minun kuulemani lauseet ovat ”Haluaisin syödä tervellisesti MUTTA…”, ”haluaisin harrastaa liikuntaa MUTTA…” ja ”haluaisin voida paremmin MUTTA..” Sitten tuon mutta-sanan jälkeen tulee jotain aivan käsittämättömiä tekosyitä,joiden avulla ihmiset sitten välttelee sitä terveellisesto syömistä, liikuntaa ja hyvinvoinnin lisäämistä.

Voisin muuten ulkoilla, mutta siellä on liian kylmä/märkä/kuuma/pimeä.

Jos ihmiset kerran oikeasti haluaisivat muuttaa jotain, niin silloin ei mitään muttia tarvittaisi. Sanottaisiin vain ryhdikkäästi, että ”Haluaisin syödä tervellisemmin.” Kukaan ei ole siitä omasta tekemisestään tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itselleen, joten mua varten on ainakin aivan turha selitellä mitään mutta-juttuja. Mä en pakota ketään liikkumaan tai syömään terveellisesti, enkä todellakaan tuputa mun elämänkatsomusta, mutta jos mun apua pyydetään, niin silloin autan ihan mielelläni. Ensimmäinen askel siinä yleensä on, että opetellaan olemaan rehellinen itselleen, eli tiedostetaan se oma mukavuusalue, mietitään tavoitteita ja sitä omaa halua tehdä niiden tavoitteiden eteen jotain. Silloin lopetetaan mutta-ajattelu ja keskitytään siihen tekemiseen.

Haluaisin kokeilla hiihtämistä, mutta olen siinä varmasti huono.. voin kertoa, että ei se hiihtotaito parane olemalla hiihtämättä.

Maailmassa tuskin olisi kukaan koskaan saavuttanut mitään, jos kaikki olisi aina muttaa. Haastankin nyt kaikki tarkkailemaan omia ajatuksiaan ja puheitaan. Huomaatko siellä Mutta-ajattelua? Haluatko oikeasti jotain vai sanotko vain muiden mieliksi ja siksi tulee mutta? Yritätkö huijata itseäsi?
Jos huomaat tätä mutta-ajattelua ja puhetta niin pyri vähentämään sitä. Pääset suuremmalla todennäköisyydellä paremmin tavoitteisiisi ja saavutat unelmasi, kun heivaat nuo mutta-lauseet pois. Mutta antaa ihmisille vähän niinkuin luvan luovuttaa jo ennen kuin mikään on edes ehtinyt alkaa. Lopeta lauseesi rehellisesti pisteeseen ennen muttaa.

Ihanaa helmikuun viimeistä viikkoa ?

Kaikkihan tietää, että kun lähdetään pudottamaan painoa, niin se ruokavalio on suuremmassa merkityksessä ja liikunta vain tukee sitä. Moni ajattelee, että liikuntaa ei tarvita ollenkaan ja laihdutetaan todella niukkaenergisillä dieeteillä lyhyessä ajassa suuriakin määriä, mutta mitäs sitten kun ne ylimääräiset kilot on tiputettu? Mä aion nyt kertoa miksi painonpudotus ilman liikuntaa ei ole minusta järkevää.

Liikunnasta on paljon hyötyä painonpudotuksessa.

Mielestäni ehkä tärkein asia on se, että pelkällä ruokavaliolla ei lihaksia kasvatella. Painoa pudottaessa ne kilot eivät lähde vain siitä rasvakerroksesta, vaan myös lihakset pienenevät. Lihakset kuluttavat enemmän kuin rasva, joten painonpudotuksen kannalta järkevää olisi kasvattaa lihasmassaa, jotta se kulutus pysyisi hyvänä myös painon pudotessa.
Tämä on myös yksi syy miksi laihduttamisem jälkeen ne kilot tulee helpommin takaisin. Kun sitä lihasmassaa ei ole ja ruvetaan syömään normaalisti, niin eihän se kroppa polta enää samaantahtiin niitä saatuja kaloreita. Tästä seuraa jatkuva jojoilun kierre. Laihdutetaan nopeasti, lihotaan takaisin vähän enemmän, laihdutetaan taas nopeasti, lihotaan takaisin vieläkin enemmän, jne. Voitte vain kuvitella mitä tämä tekee myös sille psyykeelle ja itsetunnolle. Tästä syystä liikunta, erityisesto lihaskuntoharjoittelu, on tärkeää jos halutaan pysyviä tuloksia.

Vasemmassa kuvassa löysää nahkaa. Oikealla leikkauksen jälkeen.

Laihduttaminen ilman liikuntaa ei kiinteytä kroppaa juurikaan. Jos on paljon ylimääräisiä kiloja, niin nahka on ollut koetuksella ja venynyt paljon. Se nahka ei palaudukaan sitten ihan hetkessä, tosin eihän se hetkessä ole venynytkään. Kaikkea nahkaa ei saa liikunnallakaan kiristettyä takaisin, mutta huomattavasti paljon enemmän sitä lerppaa jää jos ei harrasta liikuntaa. Monet jotka ovat laihtuneet nopeasti harmittelevat kuinka käsissä on lerppuvaa ihoa, reisissä on pussit ja vatsa näyttää todella löysältä persukselta (niinkuin mulla näytti). Itse muistan kuinka mun piti aina rullata mun vatsan iho housuihin ja käytin pitkiä paitoja, jotta se rulla ei näkynyt. Ennemmin olisin painava ja kiinteä, kuin että painaisin vähän ja mussa olisi ylimääräistä nahkaa toisen ihmisen tarpeisiin.
Mulla kävi hyvä tuuri ja sain vatsanahkani leikautettua kunnallisella puolella pois. Siitä oli terveydellistä haittaa. Napa hautui ja iho hiertyi rikki. Tämä on kuitenkin aika harvinaista ja vatsanalueen kiristysleikkaus maksaa noin 3000euroa. Siihen päälle vielä selän, käsien ja reisin kiristykset niin ei taida 10 000euroa riittää.

Penkistä nousee muutakin kuin oma persus.

Liikunta lisää hyvänolon tunnetta ja antaa paljon energiaa arkeen. Liikunnan avulla on helppo ylläpitää sosiaalista elämää, nähdä kavereita tai jopa saada uusia. Liikunnan avulla itsetunto nousee siitä saatujen onnistumisien avulla. Liikunta on myös loistava tapa mitata kehitystä. Esimerkiksi erilaiset juoksu- tai kävelytestit, kyykkutulos tai bodypumpissa painojen lisääminen kertoo onko kehitystä tapahtunut.

Ymmärrän, että moni haluaa nopeita tuloksia painonpudotuksen suhteen, mutta edelleen kysyn, että eikö ne pysyvät tulokset olisi parempia?