Miksi en kehtaa?

Mä olen tässä nyt monta viikkoa suunnitellut salikortin ostoa ja salille menoa. Olen kuitenkin lykännyt sitä keksien koko ajan itselleni tekosyitä miksi ei just nyt ole hyvä hetki, mutta mikään niistä ei ole se oikea syy.

Se oikea syy on se, että mua jännittää ihan hirveästi mennä uudelle salille. Mun ”oma” sali lopetti toimintansa koronan takia ja nyt olen miettinyt Forssan kolmesta vaihtoehdosta, että mihin ostan kortin. Päätös on nyt tehty, mutta korttia en vaan ole ostanut.

Olen kohta 2kk liikkunut pääosin lenkkeilemällä

Mikä minua oikein jännittää?

Ihan ensimmäisenä mua jännittää, että minkälaista väkeä siellä käy. Sovinko joukkoon, vai oonko ihan outsider? Tosin uskon sopivani sillä kuulemani mukaan siellä käy laidasta laitaan väkeä, joten enköhän mäkin sinne mahdu.
Toinen asia on, että mitä jos en osaakaan enäö mitään? Tyhmää, tiedän. Koska osaanhan mä. Osaan ohjatakin ihmisiä salilla ja olen käynyt salilla useita vuosia. Silti sellainen hassu ärsyttävä ääni kuiskii takaraivossa, että mitäs jos en osaakaan..
Kolmas asia ja ehkä se kaikista typerin on se, että mitä jos ne muut tuijottaa? Tiedän kyllä aivan varmasti, että kukaan ei tuijota, koska ihmiset menee salille treenaamaan, eikä toljottamaan muita. Mietin vaan silti, että voiko tälläinen pullero mennä sinne ja entäs jos ne ajatteleekin, että ”menisit sinäkin läski kotios syömään sipsiä, koska sen näköjään osaat..”

Vähän on myös treenattu ulkona

onko tässä mun jännityksessä mitään järkeä?

No ei tietenkään ole! Tiedostan itsekin olevani ihan pöljä kun ajattelen näin, enkä kehtaa tälläisien syiden takia lähteä salille treenaamaan. En varmastikaan ole ajatusteni kanssa yksin, sillä maailmassa on monia ihmisiä jotka jättävät menemättä salille tälläisien syiden takia ja se on surullista. Sitä huomaamattaan leimaa omissa ajatuksissaan salilla treenaajat inhottaviksi kyttääjiksi, vaikka asia ei todellakaan näin ole. Omat epävarmuudet ottavat vallan ja muuttavat ajatukset epävarmoiksi ja sen takia jää tekemättä monia asioita ja ajateltua muista siinä sivussa inhottavasti.

Mikä tähän avuksi?

Olisikin ihanaa, jos tähän olisi joku on/off-nappula, että tälläiset ajatukset ja epävarmuudet saisi kytkettyä pois päältä. Mutta eihän elämä niin helppoa ole. Itse ajattelen, että nämä ajatukset saa pois vaan tekemällä ja menemällä. Eli mun pitäisi nyt vaan ostettua se salikortti ja mentävä sinne, niin se olisi sitten tehty. Eli vähän kuin laastarin irrotus, turha pitkittää kun sen voi tehdä nopeastikin. Omien ajatuksien kanssa voi tehdä myös töitä ja ensimmäinen askel onkin se, että tiedostaa ajattelevansa hassusti ja miettii kuinka niitä ajatuksia muuttaa.

Joskus ajattelin, että olen liian lihava ja huonokuntoinen salille. Onneksi en enää ajattele ihan noin, mutta ajatusten kanssa on silti tehtävä vielä paljon töitä, että mä saan mun monia vuosia kadoksissa olleen itsevarmuuden takaisin.