Korvien väli kuntoon.

Viime tekstissäni käsittelin elämäntapamuutoksen aloittamista syömisen, liikkumisen ja nukkumisen osalta. Tässä tekstissä aion kertoa omia näkemyksiä ja vinkkejä siihen, kuinka sitä muutosta saadaan aikaan päänsisällä. Se on mun mielestä isompi osa elämäntapamuutosta ja ehdottomasti se vaikein, mutta ei kuitenkaan mahdoton.

Kuinka puhut itsellesi.

Isoin rooli on sillä kuinka sinä puhut itsellesi. Suurin osa varmasti puhuu todella negatiiviseen sävyyn ja harvoin(jos ollenkaan) ollaan tyytyväisiä mihinkään itsessämme. Tämä pitää muuttaa, sillä se jatkuva negatiivisuus vain ruokkii lisää negatiivisuutta aiheuttaen meille lopun viimein paljon huonoa oloa ja arvottomuuden tunnetta. Emmehän me muissakaan näe vain negatiivisia asioita, niin miksi arvostaisimme itseämme muita vähemmän? Sä olet kuitenkin se sun elämäsi tärkein tyyppi eli olet todella arvokas.

Mä olen itse saanut omaa minäkuvaani positiivisemmaksi yrittämällä keskittyä vain niihin positiivisiin asioihin. Esimerkiksi mä olen aiemmin kironnut ja hävennyt mun jalkoja, mutta nykyään näen niissä myös sen, että ne on vahvat ja jaksaa kantaa mua. Mulla on myös sirot nilkat. Tätä kun jatkaa, niin alkaa koko ajan löytämään enemmän ja enemmän sitä positiivista ja yhtäkkiä huomaa, että se negatiivinen asia onkin tosi pieni kun positiivisia asioita on enemmän.

Usko itseesi.

Liian usein kuulee ihmisten vähättelevän itseään ja omia saavutuksia. Ei uskota siihen omaan tekemiseen ja ei ainakaan uskota, että joku muu voisi uskoa. Se on musta jotenkin hassua, jos sä et usko suhun, niin ei kukaan muukaan usko. Itseään jatkuvasti vähättelevä ihminen on myös joskus todella raskasta seuraa, koska siinä tulee olo, että häntä pitäisi kokoajan kehua. Jos siis olet hyvä piirtämisessä, niin sano se ääneen. Ei ole ollenkaan itserakasta kertoa asioista missä on oikeasti hyvä. Vika on sitten kuulijan korvien välissä jos omasta osaamisesta puhuminen on leijumista. Toki pitää myös itse muistaa ettei vedä överiksi. Jos itsensä kehuminen tuntuu vaikealta, niin kirjoita ensin lista niistä. Sitten luet sitä listaa aina kun sulle tulee sellanen olo, että meinaat sanoa että et osaa mitään ja et ole missään hyvä. Näin ne loppujen lopuksi jää sulle päähän ja alat automaattisesti sanoa, että mä olen hyvä ja pärjään kyllä.

Ei.

Opettele sanomaan ei. Opettele, että aina ei tarvitse tehdä asioita miellyttääkseen muita, vaan voi myös sano ei. Jos sulla on omia menoja ja juttuja, niin kyllä ihmisten pitää ymmärtää että aina ei pysty näkemään/auttamaan/yms. Pitää tunnistaa ne omat voimavarat ja edetä sen mukaan. On ihan ok sanoa, ettei halua vieraita kylään tai ei halua osallistua sukulaisen rippijuhliin. Kukaan ei saa siitä pahoittaa mieltään, sillä miksi niiden muiden menot olisi yhtään sen tärkeämpiä kuin sun? Pitää myös muistaa levätä, joten jos kalenteri näyttää siltä että ei jää itselleen aikaa, niin sillon pitää viimeistään opetella Ei-sanan käyttö.

Lopeta uhriutuminen.

Tiedättekö sen tyypin joka ei voi tehdä jotain, koska elämä on ollut rankkaa ja diipadaapadippadai…. tai sen jolla ei ole aikaa pitää itsestään huolta, koska perhe ja työt vie kaiken ajan… tai se joka ei voi tehdä terveellisempiä ruokavalintoja kun se on kuulemma kallista… näitä riittää. Ei pidä esittää uhria. Meillä kaikilla on mahdollisuuksia ja niihin pitää tarttua. Kukaan ei voi jumpata sun puolesta, eikä kukaan muu ole syyllinen sun kylkimakkaroihin kun sinä itse. Pitää tarttua itseään niskasta kiinni ja lopettaa tekosyiden keksiminen ja myöntää faktat, jotta voi lähteä puhtaalta pöydältä. Mä voisin sanoa, että olen lihava koska mua kiusattiin koulussa tai mulle on tapahtunut rankkoja juttuja. Molemmat on kuitenkin valetta. Mä olen lihava, koska olen syönyt liikaa ja liikkunut liian vähän. En ole pitänyt itsestäni parasta mahdollista huolta, koska olen ollut laiska poistumaan omalta mukavuusalueelta. Heti kun lopettaa itselleen valehtelun, niin muutos on mahdollista.

Hanki apua.

Koskaan ei ole huono asia pyytää apua. Näissä henkipuolen jutuissa varsinkin apu voi olla alkuun todella tarpeen. Sillon on joku jonka kanssa käsitellä kaikkia tuntemuksia ja tiloja, eikä jää yksin märehtimään. Ammattilaisilta saa myös usein loistavia työkaluja niiden omien tapojensa muuttamiseen. On hyvä käsitellä syitä miksi toimii niinkuin toimii ja onko se sittenkään hyvästä vai pitäiskö muuttaa jotain. Kunnallisella puolella on usein maksuton psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka kanssa pääsee hyvin alkuun. Itse olen myös käynyt monesti tälläisen vastaanotolla. Sitten on psykiatreja, psykologeja, lääkäreitä, elämäntapacoacheja yms joista myös on varmasti apua jos ei itse tiedä mistä aloittaa. Kirjallisuutta löytyy myös moneen lähtöön ja apua voi olla myös toisesta joka on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Elämäntapamuutoksessa varsinkin vertaistuki on mun mielestä todella positiivinen juttu ja ainakin instasta löytyy paljon hyviä seurattavia.

Tässä oli mun vinkkejä asioista, mistä kannattaa lähteä liikkeelle ja mitä kannattaa ajatella ja muuttaa ajatuksissaan kun lähtee elämäntapamuutoksen tielle. Itse teen näiden kanssa töitä vielä, mutta paljon on jo parannusta siitä mistä lähdettiin liikkeelle ?