Hae
Wellness by Jenny

Erään pulleron eräs lääkärikäynti.

”Liikunnan ja ravinnon epäsuhdasta johtuva merkittävä lihavuus” lukee mun melkein jokaisella lääkärin kirjoittamassa diagnoosissa, olin mä käynyt siellä flunssan takia tai gynellä. Erään kerran kävin näyttämässä polveani kovien kipujen takia ja nyt kerron kuinka käynti meni.

Polveani oli särkenyt jo jonkin aikaa. Aiemmin se oli kipeytynyt vain liikkuessa, mutta nyt siihen särki jo paikallaan ollessa. Ärsytti, koska halusin liikkua ja pelkäsin että liikunta pahentaa tilannetta. Päätin siis varata ajan lääkäriin.

Selitin lääkärissä mikä on homman nimi ja arvaatte varmaan mitkä olivat lääkärin ensimmäiset sanat? ”No sullahan on tuota ylipainoa, niin siitä voi johtua”. Olin onneksi osannut valmistautua tähän ja sanoin, että ”joo niin on, ja tässä on nyt paino tullut 10kg alaspäin säännöllisen liikkumisen ja terveellisen syömisen ansiosta”.
Lääkäri ei sanonut mitään ja jatkoi sitten itse että ”tuo ylipaino on kyllä sellainen että se aiheuttaa paljon ongelmia”. Tässä kohtaa mulla alkoi verenpaineet nousta ja sanoin ”Tiedän ja siksi yritänkin asialle tehdä jotain koska en halua elintapasairauksia yms. Olen aloittanut elämäntapamuutoksen ja liikun paljon ja syön tervellisesti.”
Lääkäri ei ottanut tätäkään asiaa kuuleviin korviinsa ja jatkoi ”Ylipaino on merkittävä riskitekijä kaikissa asioissa, sulla on näköjään ollut raskausajan diabeteskin”.. Minä ”Joo on ollut ja sain sen ruokavaliolla pidettyä kurissa ja ilman lääkitystä selvisin. Nyt yritän pudottaa painoa ettei tulisi diabetesta.” Lääkäri ”sun pitäisi kyllä saada tuota painoa pudotettua.”
Tässä kohtaa olin aivan hermo pinnassa ja tokaisin siinä aika kovaan ääneen että ”on se saatana kumma kun yritän tehdä terveytesi eteen jotain ja lääkäri vaan aukoo päätään kun haet apua, että voisit jatkossakin liikkua ja parantaa omaa hyvinvointia. On meinaan perkeleen vaikea liikkua kun polveen särkee ja tulin sen takia tänne.” Tässä kohtaa lääkäri ensimmäisen kerran katsoi minuun kunnolla ja totesi, että ”aivan, katsotaanpa sitä polvea”

Merkittävän lihava henkilö.

Lopun viimein sain avun asiaan ja polvi on pysynyt hyvänä, tästä lihavuudesta huolimatta. Valitettavaa on, että tiedän etten ole ainoa kenelle on käynyt näin ja se on todella surullista ja huolestuttavaa. Jokainen lihava varmasti itse tietää olevansa lihava ja että asialle pitää tehdä jotain. Kaikki ei ole kuin minä, jotka rupeavat itse hommaan vaan osa tarvii apua. Lääkärit voisivat ohjata tälläiset henkilöt liikuntaneuvojan ja ravitsemusterapeutin luokse, eikä jaella turhia kommentteja potilaan lihavuudesta jos se ei liity siihen vaivaan millään tavalla. Tällä ehkäistäisiin hyvin myös niitä tulevaisuuden ongelmia ja elintapasairauksia kun oikeasti autettaisiin ylipainoisia muuttamaan niitä elintapoja eikä vain syyllistettäisi ja aiheutettaisi turhaa häpeää siitä omasta tilanteesta.

Moni ylipainoinen pitkittää lääkäriin menoa juurikin tämän fatsheimauksen takia. Tämän takia se alkuperäinen ongelma saattaa pahentua ja hoitaminen on vaikeampaa. Ihmisille tulisi ajoissa tarjota apua, myös siihen laihduttamiseen. Toki siihenkään ei voi ketään pakottaa.

Pullukka lenkillä

Moni ei varmastikaan tiedä, että kunnallisella puolella on mahdollisuus saada maksutonta liikuntaneuvontaa. Joissain kaupungeissa on myös terveyskeskuksissa painonpudotusryhmiä. Ravitsemusterapiaa on mahdollista saada myöskin. Mä toivoisin, että lääkärit oikeasti alkaisivat ohjata ihmisiä näiden palveluiden piiriin ja kunnatkin voisivat panostaa niihin enemmän. Tehdä toimintaa näkyväksi jotta mahdollisimman moni löytää avun ja jotta mahdollisimman moni ei jää hoidotta sen takia että vaiva verhotaan lihavuuden syyksi.

Ylipaino on oikeasti iso ongelma, mutta sitä ei hoideta ilkeilemällä, dissaamalla, sheimaamalla,väheksymällä tai huomiotta jättämisellä. Uskaltakaa vaatia asianmukaista hoitoa ja apua, jos sitä ei teille tarjota.

Motivaatiota, olkaa hyvät.

Koska joskus tarvii boostata omaa (ja muiden) motivaatiota, niin olkoot tämä keskiviikon postaus omistettu mun matkalle tähän asti. Ei paljoa sanoja, mutta paljon kuvia ennen ja nyt.

Kaiken alku.

Tämä kuva on otettu 2011 tammikuussa. Painoin 130kiloa. Olin ihan onnellinen, mutta jaksamiseni ja energia oli tosi vähissä. Ja en näköjään osannut säännöstellä aurinkopuuteria vaan taisin ajatella, että parempi överit kuin vajarit.

Maaliskuu 2011.

Tämä kuva on se, joka mut sai tekemään asioille jotain. Olin lähdössä viihtelle, vaatteet ei tuntuneet kivoilta ja olo oli vähän tukala. Painoa edelleen se 130kiloa.

-50 kiloa. Hupsista!

Sitten kävi näin. Rankkojen dieettien (pari pussikeittoa), salitreenin ja lenkkeilyn seurauksena pudotin 50kiloa. En kuitenkaan ollut tyytyväinen ja onnellinen. Halusin lisää mutta olin aivan rikki ja poikki. Olin lupunut paljosta, en voinut hyvin, mutta olin perhana hoikka!

Raskaus. Mikä ihana tekosyy.

Painoni alkoi nousta jo ennen raskautta. Puolessa vuodessa tuli reilu 10kiloa lisää, kiitos sipsuttelun sohvalla. Liikunta jäi kokonaan ja tilalle tuli herkuttelu ja netflix. Sitten olinkin jo raskaana. Sain raskausdiabetes diagnoosin ja söin todella terveellisesti koko raskauden. Liikkua olisin halunnut, mutta kiitos liitoskipujen ja supistuksien, se oli melkein mahdotonta. Raskauden seurauksena mulle tuli noin 15kiloa lisää.

Aika turpeaa menoa.

Synnäriltä lähdin 116,8 kiloisena. Päätin, että nyt saa riittää ja rupesin liikkumaan heti kun se oli sektion jälkeen mahdollista.

Noin vuosi sitten.

Noin vuosi sitten aloitin elämäntapamuutoksen uudestaan kunnolla. Aloitin tekemällä töitä pääni kanssa. Ajatusmallien muutos helpotti sitten sitä itse tekemistä todella paljon ja motivaatio on riittänyt pitkälle.

Kesällä tuli vähän kiloja, mutta ei haitannut menoa.

Elokuuhun asti olin vain lenkkeillyt ja tehnyt kotitreenejä. Painoa oli tippunut ihan kivasti, tosin sitä tuli kesällä hörppimisen seurauksena vähän lisää, mutta ei se haitannut. Elokuussa aloin käydä salilla.

???


Salitreeni vei mut ihan totaalisesti mennessään. Ei tosin heti, vaan parin kk päästä aloittamisesta. Sain pienryhmävalmennuksessa lisää itsevarmuutta ja koin suuria onnistumisen kokemuksia. Paino ei tippunut, mutta kehonkoostumus alkoi muuttua.

Salilla on ihmisen hyvä olla.

Salilla treenasin ihan viimeviikkoon asti kunnes nämä rajoitukset iskivät. Painoa on nyt synnytyksen jälkeen pudonnut 20kiloa. Lihasmassa on korvannut rasvaa ja kroppa on kiinteytynyt hyvin. Välillä on tullut takapakkia älyttömän herkuttelun seurauksena tai viini-illan takia, mutta sitten on taas palattu normaaliin ja jatkettu.

Vuodessa tapahtunut muutos.

Joku voisi sanoa, että 20 kiloa kahdessa vuodessa on vähän, mutta mulle se on paljon. Mun elämään on tullut pysyviä muutoksia. En ole joutunut luopumaan mistään. Hyvinvointini on lisääntynyt koko ajan ja koko ajan olen energisempi ja iloisempi. Mä olen todella ylpeä omasta suorituksesta ja aion jatkaa tätä mun matkaa vielä, koska en koe olevani valmis. En henkisesti, enkä fyysisesti.

Haluankin toivottaa kaikille oikein isosti tsemppiä! Uskokaa itseenne ja olkaa ylpeitä siitä mitä olette saavuttaneet ?