H*lvetillisp*rkeleellinen Migreeni
2Minä kärsin migreenistä. Ja paino sanalla kärsin. Se ei ole minulle mikään vaiva, vaan helvetillisperkeleellinen kärsimys joka kerta kun kohtaus iskee. Migreeni on ollut mun riesana jo vuodesta 2008 asti, jolloinka sain ensimmäisen kohtaukseni.
Muistan sen vieläkin. Silmissäni alkoi näkyä outoja valopalloja. Sittem vasemmasta silmästäni hävisi näkö kokonaan. Vasen käsi puutui ja sitten siitä hävisi tunto. Tässä kohtaa vasemman silmän taakse muodostui kamala paineen tunne. Kuuloni sumeni ja puheeni muuttui puuroksi. Olin ihan paniikissa. Kukaan ei saanut puheestani mitään selvää, enkä nähnyt ketään kunnolla. Minut vietiin päivystykseen ja sain siellä piikkiä ja tippaa. Näiden helpotettua tilannetta pääsin kotiin. Ei mennyt kauaakaan kun kohtaus uusiutui…
Ensimmäisestä kohtauksesta meni muutama vuosi ennenkuin pääni kuvattiin. Oli helpotus kuulla että siellä ei ole mitään.. tai siis on siellä aivot, mutta ei mitään vakavampaa. Minulla aloitettiin estolääkitys, mutta se ei mennyt ihan nappiin. Silloisesta tupakoinnistani huolimatta verenpaineeni oli todella alhainen. Estolääkitys laski sitä entuudestaan, joten migreenin sijaan aloin pyörtyillä. Lopetin lääkityksen ja yritin vaan selviytyä kohtauksista.
Mun migreenit päättyy aina tähän.
Kateellisena kuuntelin kuinka muut migreenistä kärsivät olivat saaneet avun estolääkkeestä ja heille oli määrätty täsmälääke kohtauksen sattuessa. Mutta minä joudun aina ensiapuun. Päätäni ei välttämättä edes särkenyt, mutta näkö, tunto ja puhekyky hävisivät ja pahoinvointi oli kamalaa.
Onneksi kaikki muuttui 2018 ja pääsin taas pään kuvauksiin ja neurologin kanssa juttelemaan. Sain estolääkkeen mikä toimi, minulle määrättiin myös täsmälääkettä, mutta se ei toiminut minulla. Siitä huolimatta mulle tuli sellainen olo, että vihdoin tämä perhanan migreeni otetaan vakavasti.
Sitten raskauduin ja estolääke jouduttiin lopettamaan. Raskausaikana ei yllätyksekseni ollut kuin yksi kohtaus. 2019 ei ollut ainuttakaan migreeniä. 2020 oli yksi pieni, joka meni pimeässä huoneessa ohi. Nyt 2021 on ollut 2 tiputukseen pättynyttä.
Tiedän itse, että mulla sokerittomuus, säännöllinen syöminen, lihaskuntoharjoittelu ja säännöllinen elämänrytmi on iso tekijä migreenin hoidossa. Aloitin myös estolääkkeen uudestaan, koska haluan minimoida riskin kohtaukseen. Ruutuaikaa tauotan ja muista pitää silmälaseja päätteellä ja lukiessa. Alkoholista aion pitää nyt pitkän tauon.
Migreeni on todella hankala sairaus, jota ei mun mielestä oteta tarpeeksi vakavasti. Asiaa ei helpota yhtään ne tyypit, jotka aina vähän kovemman päänsäryn iskiessä hokee heillä olevan migreeni, vaikka tuskin edes on. Migreeni on paljon muutakin kuin pelkkä pääkipu. Se on tuskaa, joka pahimmassa tapauksessa invalidisoi ihmisen kokonaan. Migreeni on myös todella yksilöllinen ja sen voi laukaista todella moni muuttuva tekijä. Vaikka sitä kuinka yrittäisi vältellä niin se on joskus ihan tuurista kiinni kuinka se onnistuu.
Ei tarvi rutistaa, kun p*skat on jo housuissa.
Kuvittele tilanne kun olet lähtenyt kotoasi hyvällä fiiliksellä vaikka lenkille ja olet jo kulkenut hyvän matkaa. Sitten vatsassasi pyörähtää. Normaalilla ihmisellä pyörähdys olisi vain merkki, että tovin kuluttua saattaa pörähtää, mutta toiminnallisesta suolistosairaudesta kärsivällä se pyörähdys on merkki siitä, että kohta on liian myöhäistä.
Paniikissa mietit, että selviätkö kotiin vai alatko etsiä läheltä vessaa. Mieleesi hiipii ajatus jopa siitä, että menisit pimpottamaan lähimmän asumuksen ovikelloa ja pyydät päästä vessaan. Taskussasi on aina paperia jos pitää päätyä puskaan, mutta kaupungissa niitä puskia ei niin vain ole. Mahaa polttaa ja itku meinaa tulla. Myyrä on valmiina syöksähtämään kolostaan hetkenä minä hyvänsä raivokkaammin kuin ohjus Pohjois-Korean laukaisimesta. Yrität hengittää, mutta joka hengityksellä tunnet kuinka peli on menetetty. Vessa on lähellä, mutta et tiedä ehditkö sinne. Mietit näkyykö housuistasi läpi, jos pääsee vahinko. Tuskanhiki nousee otsallesi ja nyt jos koskaan äitiä on ikävä.
Pääset kuin pääsetkin vessaan ja ehdit juuri saada housut pois välistä….
Asia mitä ilman en voisi elää.
Tälläistä ”hassunhauskaa” tarinaa joskus kertoessani, kuulija totesi vain että ”eikö ole kiva kuitenkin kun se vatsa toimii?” EI OLE! EIKÄ SE TARKOITA ETTÄ SE TOIMII JOS MEINAA ULOS HENGITTÄESSÄ TULLA HOUSUUN!
Mulla on siis lääkärin hoitovirheestä johtuen jouduttu poistamaan osa mun ohutsuolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että mun ruuansulatuselimistö ei toimi normaalisti. Mulla on IBS ja mun syömäni ruoka ei myöskään imeydy normaalisti. Siksi joudun syödä vitamiinilisää ja kuituvalmistetta, jotta mahani toimisi edes vähän.
Ruokavaliolla saa ihmeitä aikaan, mutta välillä vaikka söisi kuinka oppikirjan mukaan,niin joskus vain on huonompia päiviä. Vatsani turpoaa välillä niin kovasti, että se on jo kivuliasta. Näytän siltä että olisin hyvin paljon raskaana, vaikka synnytyksestä on kohta 2 vuotta. Välillä mahasta ei tule mitään ulos ja välillä vähän liiankin hyvin.
Olen joskus syönyt todella tiukan ruokavalion mukaan ja karsinut kaikki FODMAP-ruoka-aineet pois, mutta imeytymishäiriöni vuoksi se oli todella haastavaa. Välillä myös tuntuu, että on se on ihan arpapeliä mikä ruoka-aine tänään aiheuttaa ja minkälaista vaivaa. Mutta se on varma, että todella rasvainen ruoka ei ole koskaan hyvä. Esimerkiksi pizzasta olen suosiolla luopunut kokonaan, sillä se tekee minut tosi kipeäksi. Ainut poikkeus on tortillapizza, missä on kevyesti täytettä.
En ole vaivani kanssa yksin. Toiminnalliset suolistosairaudet, kuten IBS,ovat lisääntyneet todella paljon. Ulospäin ihmisestä ei näe, että hänellä on tälläinen, mutta henkilölle itselleen se voi aiheuttaa jopa vakavan masennuksen. On todella stressaavaa miettiä kaikki tekeminen sen mukaan, että missä on vessa, mitä tapahtuu jos käy vahinko, mitä jos syökin jotain sopimatonta ja tulee kipeäksi yms.. Moni myös kokee, että on noloa puhua näistä vaivoista ja kertoa ihmisille, sillä kakasta ei ole soveliasta puhua kuin vitsimielessä. Vessassa käynti ahdistaa ja mitä jos joku saa tietää, että sä käyt vessassa ripulilla?
Mun eräässä entisessä parisuhteessa meinasin kehittää itselleni alkoholiongelman, koska en kehdannut miehen luona käydä kakalla, niin sain hänet aina yllytettyä viikonloppuna baariin jossa sitten pääsin vessaan.. ihan hullun homma sanon minä nyt, mutta silloin se tuntui aivan järkevältä.
Enää mä en häpeä. Kaikki käy vessassa, jotkut enenmpi ja jotkut vähempi. Joillekin se on helppoa ja vaivatonta ja joillekin se on tuskaisaa ja ahdistavaa. Mä en tule koskaan pääsemään tästä vaivasta eroon, joten mun pitää vaan tulla sen kanssa mahdollisimman hyvin toimeen, jotta me voidaan elää suhtkoht sopuisasti ja ilman turhia rypistyksiä.
Naamasta ei näe mitä vatsassa tapahtuu.
Mun suolisto-ongelmat on olleet iso motivaattori mun elämäntapamuutoksessa ja huomaan, kuinka oireet helpottaa kun syö puhtaasti, säännöllisesti ja monipuolisesti. Kun suurimman osan ajasta toimii sen vatsan kannalta hyvin, niin pienet herkuttelut tai juhlimiset ei sekoita pahasti kaikkea. Täytyy kuitenkin muistaa, että mikä toimii mulla, ei välttämättä toimi jollain toisella ja päinvastoin.