H*lvetillisp*rkeleellinen Migreeni

Minä kärsin migreenistä. Ja paino sanalla kärsin. Se ei ole minulle mikään vaiva, vaan helvetillisperkeleellinen kärsimys joka kerta kun kohtaus iskee. Migreeni on ollut mun riesana jo vuodesta 2008 asti, jolloinka sain ensimmäisen kohtaukseni.

Muistan sen vieläkin. Silmissäni alkoi näkyä outoja valopalloja. Sittem vasemmasta silmästäni hävisi näkö kokonaan. Vasen käsi puutui ja sitten siitä hävisi tunto. Tässä kohtaa vasemman silmän taakse muodostui kamala paineen tunne. Kuuloni sumeni ja puheeni muuttui puuroksi. Olin ihan paniikissa. Kukaan ei saanut puheestani mitään selvää, enkä nähnyt ketään kunnolla. Minut vietiin päivystykseen ja sain siellä piikkiä ja tippaa. Näiden helpotettua tilannetta pääsin kotiin. Ei mennyt kauaakaan kun kohtaus uusiutui…

Ensimmäisestä kohtauksesta meni muutama vuosi ennenkuin pääni kuvattiin. Oli helpotus kuulla että siellä ei ole mitään.. tai siis on siellä aivot, mutta ei mitään vakavampaa. Minulla aloitettiin estolääkitys, mutta se ei mennyt ihan nappiin. Silloisesta tupakoinnistani huolimatta verenpaineeni oli todella alhainen. Estolääkitys laski sitä entuudestaan, joten migreenin sijaan aloin pyörtyillä. Lopetin lääkityksen ja yritin vaan selviytyä kohtauksista.

Mun migreenit päättyy aina tähän.

Kateellisena kuuntelin kuinka muut migreenistä kärsivät olivat saaneet avun estolääkkeestä ja heille oli määrätty täsmälääke kohtauksen sattuessa. Mutta minä joudun aina ensiapuun. Päätäni ei välttämättä edes särkenyt, mutta näkö, tunto ja puhekyky hävisivät ja pahoinvointi oli kamalaa.

Onneksi kaikki muuttui 2018 ja pääsin taas pään kuvauksiin ja neurologin kanssa juttelemaan. Sain estolääkkeen mikä toimi, minulle määrättiin myös täsmälääkettä, mutta se ei toiminut minulla. Siitä huolimatta mulle tuli sellainen olo, että vihdoin tämä perhanan migreeni otetaan vakavasti.
Sitten raskauduin ja estolääke jouduttiin lopettamaan. Raskausaikana ei yllätyksekseni ollut kuin yksi kohtaus. 2019 ei ollut ainuttakaan migreeniä. 2020 oli yksi pieni, joka meni pimeässä huoneessa ohi. Nyt 2021 on ollut 2 tiputukseen pättynyttä.

Tiedän itse, että mulla sokerittomuus, säännöllinen syöminen, lihaskuntoharjoittelu ja säännöllinen elämänrytmi on iso tekijä migreenin hoidossa. Aloitin myös estolääkkeen uudestaan, koska haluan minimoida riskin kohtaukseen. Ruutuaikaa tauotan ja muista pitää silmälaseja päätteellä ja lukiessa. Alkoholista aion pitää nyt pitkän tauon.

Migreeni on todella hankala sairaus, jota ei mun mielestä oteta tarpeeksi vakavasti. Asiaa ei helpota yhtään ne tyypit, jotka aina vähän kovemman päänsäryn iskiessä hokee heillä olevan migreeni, vaikka tuskin edes on. Migreeni on paljon muutakin kuin pelkkä pääkipu. Se on tuskaa, joka pahimmassa tapauksessa invalidisoi ihmisen kokonaan. Migreeni on myös todella yksilöllinen ja sen voi laukaista todella moni muuttuva tekijä. Vaikka sitä kuinka yrittäisi vältellä niin se on joskus ihan tuurista kiinni kuinka se onnistuu.