Miksei vaan voi olla tyytyväinen?

Kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun saat jotain aikaiseksi, mutta et kuitenkaan ole ihan tyytyväinen, vaan olisi voinut tehdä vähän paremmin, hienompaa, nopeammin… Mulla on vähän sama asenne ollut aina. Laihduin sen 50kg, mutta silti ei ollut hyvä kun en ollut laihtunut nopeasti ja oloni ei ollut hyvä. Viikonloppujen jälkeen olin hajalla kun en ollutkaan syönyt tarpeeksi terveellisesti ja liikkunut riittävästi. En uskaltanut nauttia mistään, koska en pystynyt sitten olemaan tyytyväinen omaan tekemiseeni, vaan ne kaikki kivoilta tuntuvat jutut jotenkin aina omasta mielestä huononsivat sitä suoritusta. Vieläkin on tosi vaikea olla ylpeä siitä omasta tekemisestä ja saavutuksista, varsinkin jos ei ole tehnyt asioita verenmaku suussa ja suurella kärsimyksellä.

Ihan ok.

Nykyään oon huomannut itsestäni, että monen mun tekemisen kuittaan aina sillä, että meni iha ok tai oli ihan ok tai olo on ok. Eihän tuo ok kerro sitten yhtään mitään mistään. Itse käytän sitä silloin, kun en halua kuulostaa liian tyytyväiseltä itseeni tai jos en halua suoraan sanoa, että nyt on ihan perspaskaa kaikki. Silti kuitenkin märehdin asioita päässäni ja muita ärsyttää, että miksi tuokaan pullero ei voi olla iloinen saavutuksistaan. Ok menee nyt siis mulla käyttökieltoon ja jos käytän sitä, niin saa läpsiä ?

Saako siitä omasta tekemisestään sitten olla tyytyväinen julkisesti?

Mun mielestä saa ja pitää. Se ei ole mitenkään itserakasta tai oman itsensä korostamista, jos sä kerrot sun saavutuksista tai siitä missä oot hyvä. Ne on tosiasioita, eikä se ole keneltäkään pois. Aina silti valitettavasti on niitä, jotka ei osaa iloita toisen puolesta ja haluavat vähätellä sun saavutuksia, mutta sellaiset ihmiset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Voit myös olla varma, että tälläiset tyypit ei tule koskaan saavuttamaan omassa elämässään ainakaan mitään hyvää.

Jos sä arvostat sun omaa tekemistä, niin saat siitä motivaatiota tehdä lisää ja näin saa paljon hyvää aikaiseksi. Tämä sama pätee tähän elämäntapamuutokseen. Aiemmin en ole osannut iloita 500gramman painonpudotuksesta. Se on ollut mun mielestä liian vähän. Nykyään ajattelen, että se on 500g vähemmän kuin aikaisemmin ja se on ihan mahtava tulos. Aikaisemmin en ole myöskään ollut tyytyväinen itseeni jos olen herkutellut. Se on ollut maailmanloppu ja kaikki on mennyt pilalle ja galaxit on räjähtänyt ja yksisarviset on kuolleet sukupuuttoon. Olen heti ollut omasta mielestäni saamaton läski, jos suuhuni on eksynyt jotain kiellettyä. Nykyään ajattelen, että mahtavaa, selvisin viikonlopusta vain yhdellä sipsuttelupäivällä ja pullalla. Ne pienetkin asiat kohti sitä hyvinvointia on kuitenkin kohti sitä, eikä yksi pala suklaata ole askel poispäin. Oma asenne on tässäkin se juttu. Sitä muokkaamalla ja muuttamalla pystyt iloitsemaan kaikenlaisista saavutuksista ja kiinnittämään huomiota siihen positiiviseen, eikä aina siihen mikä on huonosti tai väärin tehty.

Helvetillisperkeleelliset kehut

Tähän asiaan liittyy myös kehut ja niiden vastaanottaminen. Jos kehutaan Irma-Uolevin upeaa piirrustusta, niin hän vastaa, että eihän tuo nyt mitään tollanen suhru vaan. Sama homma itellä, jos joku on sanonut että näytän laihtuneen, niin olen saattanut vastata, että höpöhöpö lihonut vaan kun söin pullan, vaikka olisinkin oikeasti laihtunut. Tämäkin on saanut nyt luvan loppua. Ihmiset ei kehu ilkeyttään, vaan siinä taustalla on halu ilahduttaa. Silloin se kehu pitäisi myös ottaa iloisesti vastaan. Kehujalle voi tulla huono fiilis ja hän voi jopa ajatella, että kehujen saaja loukkaantui. Eli jos jonkun mielestä sulla on kaunis polvi, niin kiitä kehuista, äläkä ensimmäisenä rupea kertomaan kuinka se sun polvesi on sun mielestä aivan hirveä ja kuinka se pitäisi amputoida. Ehkä ne muiden kehut voi myös auttaa sua muuttamaan sun ajatusmaailmaa itsestäsi ?

Muiden kehujen varaan ei kuitenkaan kannata sitä omaa itsetuntoa ja osaamista laskea. Loppupeleissä tärkeintä on se, että sä olet ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi. Kukaan ei voi myöskään tulla kertomaan sulle, kuinka pieniä sun saavutukset on, koska jokainen meistä näkee ja kokee asioita niin eri tavalla. Esimerkiksi jos sun kaveri on juossut maratonin, niin se on hyvä suoritus. Jos sä juokset 5km, niin se on aivan yhtä hyvä suoritus, ei yhtään parempi eikä huonompi. Sen takia ei koskaan pitäisi vertailla omia suorituksiaan muiden (ellei ole kyse kilpailutilanteesta), sillä siitä ei tule kuin turhaa mielipahaa.

Nyt kun olen oivaltanut, että saan iloita omasta tekemisestäni, olla ylpeä saavutuksistani ja tehdä asioita omalla tavallani, niin uskon, että tää auttaa paljon tässä elämätapamuutoksessa.