H*lvetillisp*rkeleellinen Migreeni
2Minä kärsin migreenistä. Ja paino sanalla kärsin. Se ei ole minulle mikään vaiva, vaan helvetillisperkeleellinen kärsimys joka kerta kun kohtaus iskee. Migreeni on ollut mun riesana jo vuodesta 2008 asti, jolloinka sain ensimmäisen kohtaukseni.
Muistan sen vieläkin. Silmissäni alkoi näkyä outoja valopalloja. Sittem vasemmasta silmästäni hävisi näkö kokonaan. Vasen käsi puutui ja sitten siitä hävisi tunto. Tässä kohtaa vasemman silmän taakse muodostui kamala paineen tunne. Kuuloni sumeni ja puheeni muuttui puuroksi. Olin ihan paniikissa. Kukaan ei saanut puheestani mitään selvää, enkä nähnyt ketään kunnolla. Minut vietiin päivystykseen ja sain siellä piikkiä ja tippaa. Näiden helpotettua tilannetta pääsin kotiin. Ei mennyt kauaakaan kun kohtaus uusiutui…
Ensimmäisestä kohtauksesta meni muutama vuosi ennenkuin pääni kuvattiin. Oli helpotus kuulla että siellä ei ole mitään.. tai siis on siellä aivot, mutta ei mitään vakavampaa. Minulla aloitettiin estolääkitys, mutta se ei mennyt ihan nappiin. Silloisesta tupakoinnistani huolimatta verenpaineeni oli todella alhainen. Estolääkitys laski sitä entuudestaan, joten migreenin sijaan aloin pyörtyillä. Lopetin lääkityksen ja yritin vaan selviytyä kohtauksista.
Mun migreenit päättyy aina tähän.
Kateellisena kuuntelin kuinka muut migreenistä kärsivät olivat saaneet avun estolääkkeestä ja heille oli määrätty täsmälääke kohtauksen sattuessa. Mutta minä joudun aina ensiapuun. Päätäni ei välttämättä edes särkenyt, mutta näkö, tunto ja puhekyky hävisivät ja pahoinvointi oli kamalaa.
Onneksi kaikki muuttui 2018 ja pääsin taas pään kuvauksiin ja neurologin kanssa juttelemaan. Sain estolääkkeen mikä toimi, minulle määrättiin myös täsmälääkettä, mutta se ei toiminut minulla. Siitä huolimatta mulle tuli sellainen olo, että vihdoin tämä perhanan migreeni otetaan vakavasti.
Sitten raskauduin ja estolääke jouduttiin lopettamaan. Raskausaikana ei yllätyksekseni ollut kuin yksi kohtaus. 2019 ei ollut ainuttakaan migreeniä. 2020 oli yksi pieni, joka meni pimeässä huoneessa ohi. Nyt 2021 on ollut 2 tiputukseen pättynyttä.
Tiedän itse, että mulla sokerittomuus, säännöllinen syöminen, lihaskuntoharjoittelu ja säännöllinen elämänrytmi on iso tekijä migreenin hoidossa. Aloitin myös estolääkkeen uudestaan, koska haluan minimoida riskin kohtaukseen. Ruutuaikaa tauotan ja muista pitää silmälaseja päätteellä ja lukiessa. Alkoholista aion pitää nyt pitkän tauon.
Migreeni on todella hankala sairaus, jota ei mun mielestä oteta tarpeeksi vakavasti. Asiaa ei helpota yhtään ne tyypit, jotka aina vähän kovemman päänsäryn iskiessä hokee heillä olevan migreeni, vaikka tuskin edes on. Migreeni on paljon muutakin kuin pelkkä pääkipu. Se on tuskaa, joka pahimmassa tapauksessa invalidisoi ihmisen kokonaan. Migreeni on myös todella yksilöllinen ja sen voi laukaista todella moni muuttuva tekijä. Vaikka sitä kuinka yrittäisi vältellä niin se on joskus ihan tuurista kiinni kuinka se onnistuu.
Olisko teillä hetki aikaa keskustella Vorssasta?
Minähän siis asun Forssassa, tai siis Forssalaisittain Vorssassa. Tämä on pieni kaupunki noin 50km Hämeenlinnasta Turkuun päin ja noin 120km Helsingistä Poriin päin. Asukkaita täällä ei ihan hirveästi ole, eikä isoja kauppakeskuksia ja yökerhojakin taitaa olla vain yksi, mutta tämä on silti oikein kiva paikka elää, vaikka luulin itsekin pitkään toisin.
Nuorempana kun lähti Hämeenlinnasta bussilla länteen, niin aina pysähdyttiin Vorssan linja-autoasemalla. Se oli mun silmissä maailman ankeimman näköinen. Harmaata, vähän lisää harmaata ja siihen pari bussia pönöttämään. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt, ja jos näkyi niin nekin oli mun silmissä harmaita.
Hämeenlinnassa tehtiin pilkkaa Vorssalaisista bensalenkkareista ja me ajateltiin olevamme jotenkin ihan superpaljon parempia kun asuttiin sentään hei Hämpton Cityssä.
Vorssa oli mun silmissä vähän sellainen iso ghetto, missä ainakin jokatoinen oli rikollinen ja joka toinen oli HK:lla töissä. Parikymppisenä lähdettiin parin kaverin kanssa Vorssaan viihteelle ja mä halusin muutaman tunnin päästä itkien kotiin. Pelkäsin varmaan että Vorssalaisuus tarttuu. Hämeenlinnassa kävi myös usein yökerhoissa Vorssalaisia ja heitä tuijoteltiin nenänvartta pitkin kun olivat kehdanneet tulla sivistyksen pariin.. olipa Vorssalaisilla otsaa! Tosin en voi olla varma oliko osa Tammelasta tai Jokioisilta, koska ne näyttää aika paljon samalta kun Vorssalaiset.
Live, love, vorssa.
Kaikki muuttui syksyllä 2015. Opiskelin parturi-kampaajaksi ja meidän luokalle tuli tyyppi Vorssasta, tai no Jokioisilta, mutta aivan sama. Hänellä oli crocsit jalassa koulussa, mutta hän oli siitä huolimatta tosi kiva. Olin aivan puulla päähän lyöty. Ensin mua myös hävetti hänen crocsit, mutta nopeasti aloin ajatella, että onpa ihan superasenne! Kehtaa tulla crocseissa Hämeenlinnaan ja on ihan että ”zero fucks given”. Loppujen lopuksi mua ei edes haitannut ne jalkineet enää yhtään ja rupesin miettimään, että mitä jos muutkin Vorssan seudulla onkin mukavia?
Lenkkireitin varrelta.
2018 mä sitten pakkasin tavarat ja muutin tänne saatuani Vorssasta töitä.
Olihan se kulttuurishokki. Täällä ei ollu pizzaonlinea, ei mäkkäriä, ei kahvilaa mistä saa salaattia, ei Henkkamaukkaa, ei perhana edes julkista liikennettä. Ihmiset puhuivat vähän hassusti ja todella monella oli crocsit jalassa. Valehtelisin jos sanoisin, etten olisi ollut kauhuissani..
Kunnes menin töihin ja tutustuin ihmisiin. Miten voikaan olla niin mukavia ja suoria ihmisiä. Jos joku ärsytti, niin siitä sanottiin nätisti suoraan. Ihmisestä oltiin aidosti kiinnostuneita ja kaikki oli tosi ystävällisiä. Sitten aloin huomaamaan, että tätä tapahtui myös muualla. Tuntemattomat hymyilivät ja juttelivat. Kun tutustuin uusiin ihmisiin, niin he halusivat tutustuttaa mua heidän kavereihin ja olin aivan pyörällä päästäni. Ihmiset täällä ovat täyttä kultaa ?
Tämä on myös uskomattoman kaunis paikka. Luontoa on keskustassa todella paljon ja tämä ei näytä silmääni enää yhtään harmaalta. Loimijoki halkoo keskustaa ja sen varressa on ihana lenkkeillä. Torin vieressä on joutsenlampi ja siinä on ihana istuskella lämpimällä ilmalla. Metsää ja puistoja on paljon. Täältä on myös lyhyt matka Torronsuolle ja Liesjärvelle. Saaren kansanpuistoonkin pääsee vaikka pyörällä.
Kehräämön alue on upea.
Tämä on sopivan pieni, mutta riittävän iso. Jos alkaa ahdistaa, niin tääältä pääsee nopeasti käymään isommassakin kaupungissa. Isot kaupat on keskustassa ja ravintoloitakin löytyy moneen makuun. Yökerho täällä on loistava, ja siellä saa aina hyvää palvelua.
Ja edelleen ne ihmiset ? Mut on otettu täällä niin hyvin vastaan, että hävettää vähän mun aikaisemmat ajatukset Vorssalaisista. Täällä ei tuomita ulkonäön tai taustojen perusteella, vaan täällä otetaan ihminen ihmisenä. Kysytään suoraan jos on kysyttävää, eikä länkytetä seläntakana. Se jos mikä on loistavaa.
Loimijoki virtaa Vorssan halki.
Edelleen on välillä ikävä mäkkäriä (täällä on siis 4 hesee ja yksi rolls) mutta muuten olen reilussa kahdessa vuodessa kotiutunut oikein hyvin. Crocseja käyttänyt luokkatoverini on nykyään mun luottokampaaja ja edelleen aivan uskomattoman ihana ihminen. Kaikki keihin olen täällä tutustunut ovat aivan ihania, enkä kadu hetkeäkään muuttoa Vorssaan. Tiesittekö muuten, että Jope Ruonansuu on tehnyt Vorssasta laulunkin?