Ajatuksiani laihduttamisesta.

Tuossa taannoin kyselin instagramissani, että mistä aiheista ihmiset haluaisivat mun kirjoittavan tänne blogiin ja yksi oli se, että mitä minä ajattelen laihduttamisesta.

Sana laihdutus on saanut mun mielestä viimeaikoina vähän negatiivisen sävyn. Puhutaan, ettei pitäisi laihduttaa vaan tehdä elämöntapamuutos tai ei pitäisi laihduttaa dieetin avulla, vaan miettiä muita keinoja. Jos joku sanoo laihduttavansa, niin kysytään että miksi ei vaan voi olla tyytyväinen itseensä…

Itse ajattelen vähän ristiriitaisesti koko laihdutus-hommasta. Minähän siis yritän laihduttaa tekemällä elämäntapamuutoksen ja tällähetkellä olen dieetillä. Hyi minua! Minulla kyllä on ihan reippaamman puoleisesti ylipainoa, joten laihdutus on tässätapauksessa minulle jotain, joka edistää mun terveyttä ja hyvinvointia.
Laihduttaminen sanana sitten on ehkä hieman vanhahtava. Itse käyttäisin ennemmin rasvapolttoa tai painonpudotusta, koska ne kertovat enemmän, että mistä hommasta on kyse.
Nämä kaikki on mun mielestä sillon varsin hyväksyttäviä hommia, kun tosiaan on sitä ylipainoa ja se heikentää sun hyvinvointia ja terveyttä. Myös silloin, jos sulla on tavoitteita kilpailullisesti, niin en näe mitään ongelmaa.

Work in progress.

MUTTA

Sitä en ymmärrä, että miksi normaalipainoisen tavallisen ihmisen pitäisi laihduttaa. Varsinkin kun se yleensä tehdään vielä vähän väärällä tavalla, joten siitä on yleensä vain haittaa. Esimerkiksi lihasmassa pienenee, minkä takia kroppa ei polta sitä rasvaa enää samalla tavalla kuin aiemmin. Tämä voi johtaa laihdutuskierteeseen. Siitä on myös tehty tutkimus, että ne normaalipainoiset jotka on laihduttaneet paljon, ovat myös lihavempia kuin ne, jotka ei ole koskaan laihduttaneet.

Toki normaalipainoisellakin on oikeus tehdä haluamiaan muutoksia, mutta silloin lähtisin itse liikkeelle esimerkiksi lihaskuntoharjoittelulla, jotta se höttö saataisiin muutettua kiinteäksi, jolloinka ei välttämättä pidä laihtua yhtään.

Laihduttamisesta on tullut valitettavasti monelle myös elämäntapa. Kokeillaan eri dieettejä ja päässä pyörii vain ajatus siitä kuinka halutaan laihtua. Kuvitellaam että ollaan onnellisempia ja parempia ja ihanempia 5kiloa hoikempana, mutta ei ymmärretä sitä, että se työ sen onnellisuuden eteen tehdään päänsisällä eikä pussikeittodieetillä.

Kannattaa myös muistaa, että miten laihduttamisesta puhuu myös lasten kuullen. Muistan kuinka itseäni hämmensi nuorena kuinka mun tosi hoikka äitini oli aina jollain laihdutuskuurilla. Oli nutrilettiä, kaalisoppaa, greippihommia, painonvartijoita yms. Siitä tuli itsellekin sellainen olo, että jos noin hoikka ja kaunis ihminen ei pärjää ilman laihduttamista, niin miten tälläinen pullukka selviää koskaan.

Omille lapsilleni en ole sanonut halaistua sanaa mistään. Heille on normaalia, että meillä syödään terveellisesti, liikutaan paljon ja äiti käy salilla, jotta siitä tulisi vahva. Mä en ole koskaan puhunut laihduttamisesta tai dieetistä, koska en halua, että lapset ajattelisivat että he eivät kelpaa noin. Myös näillä valinnoilla yritän ehkäistä sitä, että mun lasten tarvitsisi koskaan tehdä elämäntapamuutosta. Koska se minkä nuorena oppii, sen myöskin vanhana toivottavasti taitaa. Ja haluan, että lapset tiedostavat sen, että terveellinen ruoka ja liikunta tekevät hyvän olon.

LOPPUTULOS ON

Että mulle on ihan sama jos joku laihduttaa, mutta mä suuresta sydämestäni toivon, että se tehdään järkevästi, hyvinvointia lisäten ja oikeista syistä. Oikea syy EI ole esimerkiksi se, että sitten Pekka tykkää musta enemmän kun olen hoikempi. Voin kertoa, ei tykkää. Se hoikkuus vaikuta siihen luonteeseen ja jos Pekka ei tykkää susta pulleroisena, niin Pekka ei ole sen arvoinen, että Pekan takia pitäisi muuttua.
Ajatelkaa järjellä ja miettikää, että onko laihdutus sittenkään se teille sopiva juttu, vai riittäisikö vähän raskaampi liikunta muuttamaan sitä kehonkoostumusta.